|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
Kaikki kieli� on luonnon harpun,
Tuulenhengen niit� tuutiessa,
Kaikki soivat taikalaulun lailla
Luonnon mahdin niit� soitellessa.
N�in luonto laaja laulua on t�ynn�,
On kumma kannel tuhatkielinen,
Min s�veltulvan tunnerunsas vuoksi
K�y sent��n kaikki sointuun yhtehen.
Mut luonto muu sai tyyty� muruihin,
Vaan yhden suotiin
T�ss' soittaa t�ysin s�velin,
Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut,
Joita kumpus kielet j�ttikantelon,
Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut,
Ja kuulla ly�nnit luonnon valtimon --
T�� laajan luonnon tuntehikas tulkki,
T�� laulun suuren herkin kaikukalvo,
T�� ihmekannel kaikkeuden
On ihminen.
III.
Niin, luonnon laulun s�velvuo
Se rikkahana kaikuu rinnassamme,
Sen l�htehist� hengen juuret juo
Jo syntym�ss�,
Sen vienon hell�t s�vellainehet
Ne meiss� tuudittaapi tuntehet
Jo kehdossamme;
Ja el�m�ss�
Ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;
Paisuu milloin kosken kuohunnaksi,
Myrskyn mylvinn�ksi raivostuupi,
Milloin helkkyy hellin kaihonkielin,
Kaihonkielin sek� toivonmielin,
Kunnes sointuu yhteen luonnon soiton kanssa,
Kunnes tuntee varmaan angen asemansa,
Kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku
Rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.
Lauloi �iti ensin k�tkyell�,
Emo vieritteli tuudittaissa
Virtt� vienon, hell�n viehkeint�
I�n kaiken halki kaikuvaista:
Nukkui kyyhky kehdossansa,
Uinaeli �idin ulpu
N�hden unta autereista,
Kuinka leikki luonnon immet,
Kassap�iset karkeloitsi
Saarella sel�llisell�
Terhenniemen tanterella
Sinipiian soitellessa
Vellamoisen vieritt�iss�.
Maammopa valvoi marjuttansa,
Ettei se joutunut hukkaan,
Ettei huuhkaja aivan varhain
Iskenyt kyyhkysrukkaan.
�itip� huonolta maailmalta
Kielteli kieltelemist��n
Tiet�en, ettei pulmustansa
Sitte h�n l�yt�is mist��n.
T�� on ensi soitto luonnon kanteloisen
Puhdas, kirkas, vieno, rauhaa t�ynn� --
Tiet�m�tt��n lapsi kaiken toistaa
Niinkuin suvi-illoin j�rven tyyni pinta
Taivaan sinikaaren kuvastaapi.
Vaan t�� kaiku vain ei konsaan kuole,
Vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat,
Kuuluu aina halki myrskyjenkin
Hiljaa, vienona ja rauhoitellen
Niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.
Previous Page
| Next Page
|
|