Väljemmillä vesillä by Kasimir Leino


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 21

Nuor' oisinko min�kin ollut?
N�in olleeni ilmoitetaan,
Mut totta se ei toki liene --
Kai unta on ollut se vaan!



M� OLEN KUIN SIIPEHEN AMMUTTU LINTU.

M� olen kuin siipehen ammuttu lintu,
Mi toisien j�lkehen pyrki� koittaa,
Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu
Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa.

M� matkani suunnan ja valkaman tied�n
Ja sinne mun toivoni vain halajaapi,
Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui,
Se lentoni vauhtia vaimentaapi.

Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu
Ja toisien rinnalla riehua koitan,
Vaan heikko jos onkin jo siipeni ly�nti,
Niin toivon m� sent��n, m� kohtalon voitan.

Syysy�n� 1892.



ONNENSA KUKKULALLA.

H�n on mun, h�n on mun, minun ainoastaan,
Sen kuiskasi mulle h�n vasta.
Miten voisin m� hillit� mielt�ni siis,
En huoli m� maailmasta.

Viis veisaan m� siit�, jos k�yh� m� oon,
Ja jos leip�ni maailmalla:
H�n on mun, h�n on mun! sen tied�n m� vain,
Mun ainoan taivas-alla.

Salatieto se sent��n viel� nyt ois,
Sit� sulle en juoruta saisi --
Mut onneni viesti jo tahdottain
Yli huulteni huilata taisi.

Ja tietk�h�n vain koko maailma sen,
Min� voittajan k�ynnill� kuljen:
H�n on mun, h�n on mun, minun ainoastaan,
Min� vain h�net syliini suljen.

Min� vain olen h�nt� nyt suudellut --
Sek� �itins� aamuin ja illoin --
Ihan suulle m� suutelin, kerran vain,
Voi, kuinka h�n purppusi silloin!

H�n on puhdas kuin pulmunen p�iv�ll��n
Ja tuntehen l�mp�� t�ynn� --
Lie tuttukin sulle h�n ennaltaan,
Jok' on koulut ja kaikki jo k�ynn�.

Mit� t�ss� m� sent�h�n kerronkaan,
Tuhat vuottahan kertoa voisin.
Sin� voitkin jo onnea toivottaa! --
My�s sulle m� semmoisen soisin.

1892.



UNTA.

Et sin� siis se ollutkaan,
Jot' �sken suutelin,
Kun uinuin lehdon varjossa;
-- M� tyhj�� tavoitin.

Se sinisilm�s ollut ei,
Min yll�in aina n�in,
Kun haaveistani havahduin;
-- M� taivaan kaaren n�in.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 14th Jan 2026, 4:37