|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 10
Istun rannan kuusen alla, p�iv� mailleen laskeutuu,
Aallot laulaa kehtovirtt�, kunnes silm�t sulkeutuu,
Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan h�m�rtyy,
Kummat varjot, oudot aaveet sielun silm��n ilmestyy:
Hurmerusko �kki�ns� taivon synk�n punottaa,
Tykit paukkaa, s�il�t s�ihkyy, haavan saaneet voivottaa,
Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren,
Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot y�hyen.
Sitten pitk�t, pitk�t ai'at on kuin haudan hiljaisuus,
Kuulen ly�nnit syd�nraukan, kunnes syntyy kuva uus:
P�iv� vitkaan valkeneepi, valon valjun maahan luo,
Tuonottaista tanteretta katsastaa mun j�lleen suo.
Siell� n��n m� n��nnyksiss� pienen joukon nukkuvan,
Vaikk' on p�iv� yl�h�ll� uinuu raukat untahan,
Kunnes uni j�nnervoimat ehtinyt on virkist��,
Kunnes l�mp� Luojan silm�n valppahimmat her�tt��.
Innoissansa jalkehille n�� nyt huutain kavahtaa,
Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa,
Hieroo unta silmist�ns�, tuntee huomentuulosen,
Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
P�iv� nousee taivahalle, kev�tp�iv� kultaisin,
-- Oisko unta ik�vint� taisto �sken ollutkin?
Unta kaikki miekan kalske, verivirrat vuolahat?
Koska kukkii tanterella tuossa ruusut ihanat.
Ja kun nousee kukkulalle joukon pienen johtomies,
Niin h�n kohta veljillens� sielt� ihmetell� ties,
Ett� uljas, aava selk� heid�n allaan aaltoilee,
Houkutellen retkeilylle kummat henget viittoilee.
Ulapalla onnen saaren n�kyy kaunis kangastus,
Siell' on Sampo k�tk�ss�ns�, siell� kansan kalleus.
�Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen,
Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen�.
Yksimielin kev�tkansa astuu toivon alukseen,
Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen.
Vastainen on kyll� tuuli, taival kuluu kuitenkin,
Yhteisvoimin kun on kaikki k�yty haaksen airoihin.
Mutta siin� soudettaissa Luoja tuulen k��nnytt��,
Valkopurjeet pullistuupi, laiva vett� viilett��,
Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan,
Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan.
Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet:
Keill� t�ss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?
Toiset intt�� �lyll�ns� johtovallan ansainneen,
Toiset v�itt��, ett' on heill� vanhin oikeus alukseen.
Mielet kiihtyy, sanat sinkoo, matkan m��r� unhottuu,
Lailla lasten kiistelt�iss� haaksi tielt��n harhautuu,
Tuuli tuima taltuit, tyyntyy, meri hiljaa huo'ahtaa:
Kaikki vanhat luonnon merkit ukkos-ilmaa ennustaa.
Taivon rannan takaloilta lonka musta nouseekin,
Jymy kaukaa uhkaavaissa k�y jo miesten korvihin;
Vaan kun ollaan kuohuksissa, tuota tuskin huomataan
Ja jos jotkut varottaakin, heit' ei kuulla kumminkaan.
Tuuli kiihtyy tuimemmaksi, taivas lientyy, pilveilee,
Meri aava havahtuupi, �hkyy, kuohuu, tummenee,
Kunnes halki pilven synk�n iskee nuoli pitk�sen,
Jyry seuraa, salamoipi, myrsky raivoo ulvoen.
Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain?
Riidell��nk� herruudesta heid�n kesken yh� vain?
Onko hornan inhat henget p��sseet irti tyrm�st��n,
Kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule viel�k��n.
Synteinik� rankaisuksi tuo mun n�hd� t�ytynee,
Kuinka veljet kesken�ns� kuolemakseen riitelee,
Kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys,
Vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
Previous Page
| Next Page
|
|