Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! by Thomas Carlyle


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 1

III. Sinulle on annettu *yksi ainoa koetusaika*; toista ei sinulle
koskaan suoda. Ij�isyydet ovat vieriv�, vaihtuva uusiin, mutta et voi
saada toista koetusaikaa el��ksesi.

IV. Jokainen, jolla on silm�t, voi n�hd� taivaalla kiintot�hti� ja
ikuisia aurinkoja. T�n�p�n� -- samaten kun joka ainoa p�iv� -- puhuu
jumalten ��ni ihmisess� ja ihmiselle -- puhuu kaikille .... vaikka
tuskin kukaan sit� tottelee -- puhuu selv�sti: "Nouse yl�s, her��,
Aatamin poika, aikasi poika; koeta kehitt��, saada jumalalliseksi t�t�,
tuota ja -- etup��ss� itse�si. Tee ty�t�, el� uinaile; sill� on tuleva
y�, jolloin ei kukaan voi ty�skennell�." -- Kenell� on korvat ja tahtoo
kuulla, voi kuulla n�m� sanat viel� t�n�kin p�iv�n�.

V. Ty� on alati jalostavaa, niin, siin� on jotakin pyh��. Vaikka ihminen
olisikin per�ti unhoittanut korkean kutsumuksensa, niin kauvan kun h�n
todella ja vakavasti tekee ty�t�, voi h�nest� toivoa jotakin hyv�� --
ainoastaan jouten olossa, laiskottelussa piilee ikuinen ep�toivo. Ty� on
alati, oli se miten halpaa, miten itsek�st� tahansa, sopusoinnussa
luonnon kanssa. Jo ty�nhalukin johtaa yh� enemm�n totuuteen ja
seuraamaan luonnon lakeja ja vaatimuksia, jotka ovat itse totuus.

Maailmamme viimeinen evankeliumi on: Tunne ty�si ja tee sit�. "Tunne
itsesi," -- tarpeeksi kauvan on tuo onneton "itsesi" vaivannut sinua, ja
luulen, ettet ikin� sit� opikaan tuntemaan. El� siis pyri siihen, ett�
opit tuntemaan itsesi, sill� sin� olet olemus, jota et koskaan opi
t�ysin tuntemaan. Parempi on oppia tuntemaan el�m�nty�si, oikean ty�si,
ja ty�skentele siin� kuten Herkules! T�m� on kaikitenkin parempi el�m�n
ohje.

On kirjotettu: "Ty�ll� on suunnaton merkitys"; -- ihminen kehittyy
t�ydellisemm�ksi ty�n kautta. Karut mets�maat raivataan, rikkaruohot
kitket��n pois, niiden sijalle syntyy viljavia vainioita ja upeita
kaupunkeja, ja samalla lakkaa ihminen itsekin olemasta rikkaruohoja
kasvava pelto tahi hedelm�t�n, karu er�maa. Tied�mmeh�n ett�
halpa-arvoisinkin ty� saattaa ihmisen sielun, heti kun h�n todenteolla
ryhtyy siihen, niin sanoaksemme todelliseen sopusointuun. Ep�ilykset,
ep�luulot, himot, katumus, suru, suuttumus, jopa ep�toivokin -- kaikki
n�m� v�ijyv�t hornanhenkien tavoin sek� halvan p�iv�palkkalaisen ett�
jokaisen muun ihmisen sielua. Mutta jos h�n urheasti ja innolla ryhtyy
ty�h�n, vaikenevat pahat henget ja matelevat tyytym�tt�min� takaisin
pimeisiin tyyssijoihinsa. Ihmisest� tulee t�ten *ihminen*. Ty�n pyh�,
hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki
myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupy�rteest� leimahtaa
esiin kirkas, pyh� liekki!

Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meid�n kehitt�miseksi.
Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu py�riv��n
liikkeeseen, yh� enemm�n py�re�ksi ja sen ainekset lajittuvat
painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei en�� ole kaaos,
vaan py�re�, tasapainossa pysyv� maailma. Mit�p� tulisi maapallostamme,
jos se �kki� lakkaisi py�rim�st�? Niin kauvan kun vanha maapallomme
py�rii, tasoittavat s��nn�tt�myydet toisensa, erisuuret pysyv�t
tasapainossa -- s��nn�tt�myydet tulevat toisin sanoen s��nn�iksi.

Oletko koskaan n�hnyt savenvalajan kaavailupy�r�� -- t�m� laitos on
kunnioitusta her�tt�v�, sill� semmoista k�ytettiin jo profeetta
Hesekielin aikoina, kenties paljoa aikaisemminkin? Miten ihmetelt�v�sti
muodostuvat jyke�t savim�hk�leet ainoastaan nopean py�rimisen
vaikutuksesta siroiksi, s��nn�llisen py�reiksi kulhoiksi ja vadeiksi. Ja
ajatelkaamme nyt, ett� uutteran, taitavan savenvalajan t�ytyisi
ty�skennell� ilman kaavapy�r��, ett� h�nen t�ytyisi muovailla astiansa
-- eli oikeammin niiden rumat j�lenn�kset -- paljain k�sin savea
sotkemalla! Me voisimme verrata t�mm�ist� savenvalajaa kohtaloon, joka
turhaan koettaa muovailla velttoa, ja ty�h�n halutonta ihmissielua.
Laiskasta, ty�haluttomasta ihmisest� ei suopeinkaan kohtalo -- samaten
kuin taitavinkaan savenvalaja ilman py�r��ns� -- voi muovailla muuta
kuin ep�onnistuneen teoksen. Tuhlattakoon siihen miten paljon kallista
v�ri� ja kultausta tahansa, se on ja pysyy alati ep�onnistuneena. Siit�
ei synny kunnollista astiaa, vaan kehno, vino, muodoton tekele -- jonka
vikoja ja kelpaamattomuutta maalaus ja kultaus turhaan koettavat
peitt��! Muistakoon laiska ihminen t�m�n.

Siunattu on h�n, joka on l�yt�nyt ty�ns�; h�nen ei tarvitse pyyt�� muuta
siunausta. H�nell� on siunaus ja se on h�nt� seuraava. Samoinkuin
vapaana virtaava, ihmisel�m�n tymp�sev�n nevan kautta ylevin voimin
kaivettu kanava, samoinkuin yh� syvemm�ksi, valtavammaksi kasvava joki
huuhtoo se ummehtuneet, saastaiset vedet v�hitellen et�isimpienkin
ruohonkorsien juurilta ja muuttaa tauteja synnytt�v�n, myrkyllisen nevan
viheri�iv�ksi, hedelm�lliseksi laitumeksi, jonka l�pi virtaa
kirkasvesinen joki. Oli virta suuri tahi pieni, se on kuitenkin yht�
*arvokas* laitumelle, jonka hyv�ntekij� se on.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 29th Mar 2024, 12:25