Hovin Inkeri by Anni Kepplerus


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 1

-- Herrat pit�isi ajaa pois koko Suomesta, sanoi taas ensim�inen puhuja.
Sitten ei tarvittaisi maksaa verojakaan. Nyt kuuluu vallesmannin joka
vuosi pit�v�n antaa kreivin kamreerille kirjalliset luettelot kunkin
viljasta ja karjasta ja niityst�, ja sen mukaan kuuluvat sitten lis��v�n
veroja. Pet�j�ist� on ennenkin sy�ty, mutta j��neek� t�st� l�hin
vellijauhojakaan, vai mit� sin� arvelet, Heikki?

Kumppanit katsahtivat kaikki Heikkiin, ja heid�n katseissaan ilmeni
luottamusta ja kunnioitusta.

Mies, johon toverit noin n�yttiv�t luottavan, ei ollut vanhempi kuin
moni muu joukossa, p�invastoin kuului h�n nuorempiin. Paidan hiha, jolla
h�n pyyhk�isi hike� otsaltaan, oli yht� karkea kuin toisillakin, ja
kooltaan oli h�n vain tavallinen; mutta siit� huolimatta olisi syrj�st�
katsoja heti tuon joukon n�hty��n pit�nyt Heikki Sormuista sen
johtajana. H�n ei ollut kaunis, mutta h�nen muodossaan kuvastui �ly�,
lujuutta ja samalla hyv�ntahtoisuutta. Tarmoa ja voimaa osoitti koko
h�nen olentonsa. Toverit olivat monesti j�tt�neet yleisten asiain
ratkaisun h�nen teht�v�kseen, eik� heid�n viel� koskaan ollut tarvinnut
sit� katua.

Miettiv�n� oli Heikki kuunnellut kumppanien pakinaa.

-- Totta on, vastasi h�n, ett� t��ll� harjoitetaan paljon ilkeytt� ja
tehd��n v��ryytt�, mutta se ei ole herrain tahto. Eih�n nuo, joita me
herroiksi nimit�mme, oikeastaan ole muuta kuin herrain palvelijoita. Jos
itse Pietari herra olisi t��ll�, niin kyll� h�n rankaisisi v��ryydet ja
panisi pahat palvelijat viralta pois. Mit� verojen kantoon tulee, niin
n�keeh�n ett� kreivi harrastaa oikeutta, kun ei anna nylke� meit�
niinkuin ennen, vaan vaatii verot varoja my�ten.

Taneli murahti viel� jotakin, toiset ��neti jatkoivat kulkuansa.

V�hitellen alkoi maa k�yd� alavammaksi, kivikot harvemmiksi. Mets�
muuttui niinik��n: kuusia n�kyi pet�jien asemesta, ja niiden vieress�
vilahteli vaalean viheri�it� lehtipuita. Vankkaa oli tuo mets�: siin�
oli puita, jotka n�ht�v�sti olivat kest�neet vuosisatojen pakkasta ja
paistetta, ne kun olivat toista kyyn�r�� l�pimitaten. Mets� sellainen,
joka nykyaikoina olisi tuottanut omistajalleen rikkauden, mutta joka
silloin ei ollut hyv� edes kaskeksikaan, koska noin paksut tyvet olivat
ty�l�it� kaataa. Olipa siin� tien varrella muuan kataja niin suora ja
sorea, ett� Heikin pisti p��h�n katkaista se sauvaksi. H�n oli juuri
vet�m�isill��n puukkoa tupesta, kun yht�kki� kuului tuo korven
asukkaille niin tuttu ja samalla niin peloittava ��ni, karhun vihellys.
Joka mies kavahti kuuntelemaan ja tarttui vaistomaisesti pyssyyns�.
Tuokion n�in seisty�ns�, kun ei kuulunut sen enemp��, l�ksiv�t miehet
hiljalleen astumaan eteenp�in. Taas kuului vihellys, nyt melkein l�helt�
ja edest�p�in ik��nkuin oikealta puolen polkua, joka n�ill� paikoin oli
hyvin mutkikas.

-- Olisipa yht� karjan vihollista v�hempi, jos tuo meit� vastaan
sattuisi, tuumaili muuan miehist�, jota kumppanit nimittiv�t Niiloksi.
H�n pys�htyi ja rupesi panemaan latinkia pyssyyns�. Toiset kulkivat
verkalleen eteenp�in tarkasti t�hystellen mets�� uran oikealla puolella.

V�h�n matkan p��h�n pys�htyi Heikki Niiloa odottamaan, ja kun muutaman
sylen p��ss� tielt� taaskin n�ki hyv�n sauvakatajan, rupesi h�n sen
tyve� vuolemaan. Pian se oli ohkaiseksi vuoltu, ja nyt h�n sen taittaa
rasahutti aikoen ruveta sit� karsimaan. Kun h�n siit� ojentihe, kuului
sankan kuusiryhm�n juurelta kova risaus; h�n katsahti sinnep�in. Siin�,
noin parin sylen p��ss�, kohosi kontio takajaloilleen ja l�i kahta
k�mment� yhteen.

Heikki oli j�tt�nyt latingissa olevan pyssyns� tien varrelle puuta
vasten pystyyn. Kun ei karhu n�ytt�nyt pit�v�n kiirett� p��lletulolla,
alkoi Heikki hiljalleen v�isty� pyssyns� luo. Samassa kuului pamaus.
Niilo oli ehtinyt luo ja ampunut karhua. H�n oli t�hd�nnyt hyv�sti.
Kontio p��sti hirvitt�v�n m�rin�n ja koetti, vaikka hoiperrellen, l�het�
vastustajiaan. Silloin laukaisi Heikki pyssyns�. Luoti osui p��h�n ja
karhu kellahti maahan. Viel� muutama tuskan tempaus, ja korven kuningas
ojentihe suoraksi sammaleiselle vuoteelle. Heikki otti katajan juurelle
pudonneen veitsens�, pisti sen tuppeen ja istuutui m�tt��lle
lev�ht�m��n.

Sill� v�lin oli melu palauttanut kumppanit. Riemuhuudolla tervehtiv�t he
kontion kaatajaa ja nostivat h�nt� kolmasti niin korkealle kuin heid�n
k�sivartensa ylettyiv�t. Sitten he nylkiv�t karhun, ja Niilo otti sen
ihraa vied�kseen sit� vanhalle Sannalle, joka asui kaupungissa ja joka
osasi keitt�� voiteita ja parantaa tauteja.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 29th Mar 2024, 15:49