|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
DAJA.
T�n' aamuna h�n silm�t kiinni kauan
kuin kuollut makas. Sitten �kisti
h�n nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla
jo saapuu is�n kameelit! -- Ja kuule!
My�s is�n ��ni hell�!' Kohta sammui
taas h�nen katseensa ja patjalle
p�� raukesi, kun k�den tuki vaipui. --
M� sy�ksen portille! Ja todella:
te tulettekin, tulettekin siin�!
Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli
vain teid�n luonanne -- ja h�nen. --
NATHAN.
H�nen?
Kenenk� h�nen?
DAJA.
Miehen, joka h�net
pelasti liekeist�.
NATHAN.
Ken on h�n? Miss�?
Ken pelasti mun armaan Rechani?
DAJA.
H�n nuor' on ristiritari, jok' �sken
juur' oli tuotu t�nne vankina
ja jolle Saladin soi armon.
NATHAN.
Mit�?
Vai ristiritari, jonk' armahti
Saladin? Eik� v�hemp' ihme Rechaa
ois pelastanut? Taivas!
DAJA.
Surman oma
ois Recha ilman h�nt�, joka j�lleen
henkens�, lahjaks saadun, alttiiks antoi,
NATHAN.
Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, miss�? --
Vie minut jalkains' eteen! Annoitte
kai h�lle aluks aarteet kaikki, kaikki,
jotk' oli hallussanne? Lupasittte
kai paljon, paljon lis��?
DAJA.
Kuinka voimme?
NATHAN.
Oh, ette?
DAJA.
Emme tied�, niist� tuli
ja minne meni h�n. -- Vaikk' ensink��n
h�n taloa ei tuntenut, p�in sy�ksi,
vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan,
savuhun, tuleen, ��nt� kohti, joka
meit' apuun huusi. Miesn� menneen�
jo h�nt� pidimme, kun �kist' esiin
h�n lieskain l�pi ilmestyy ja Rechaa
v�kevin k�sin kantaa. Kiitos, riemu
ei h�nt� liikuta ja kylm�n�
h�n saaliins' alas laskee, -- v�kijoukkoon
pois katoaa!
NATHAN.
Ei ainiaaksi, toivon.
DAJA.
Taas n�imme sitten l�hip�ivin�
tuoll' astelevan h�nen alla palmuin,
jotk' ymp�r�iv�t Vapahtajan hautaa.
H�nt' ihastuen menin kiitt�m��n
ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran
viel' armaan tytt�lapsen luokse saapuis,
jok' ei saa rauhaa, ellei jalkain juureen
saa h�lle tuoda kyynelkiitostaan.
Previous Page
| Next Page
|
|