|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
-- Mitä ne soittavat?
-- Salomea.
Vastaaja oli Raolo Bratianu.
-- Kuinka salamat ovat vaaleita, sanoi Francis Ewelyn ja siirsi viheriää
lasiaan.
Leimahti uusi salama -- vain valkosena juovana väräjäväin lehtien yllä,
ja kerjäläiset ammottelevine kurkkuineen päästivät uuden ja jälleen
uuden salaman välähtäessä nurisevan valituksen, ja saukot palavine
silmineen ja vavisten kauttaaltaan limaisine ruumiineen, valittivat
mäkättävällä äänellä.
-- Mitä ne soittavat? kysyi François Carville uudestaan ja liikutteli
lakkaamatta käsiään.
-- Salomea, sanoi Raolo uudestaan ja puhalteli alinomaa egyptiläisen
paperossin savua sulettujen huultensa välitse, ikäänkuin tahtoisi
täyttää ukkosilman sen vaaleansinisillä ja moninkertaisilla kiemuroilla.
-- Kuinka koivut loistavat, sanoi Ewelyn hiljaa.
-- Niin, sanoi Raolo, jalopeurain valituksen kohotessa rautahäkeistä,
korahdellen kuin sotaurhon hengitys, kun hänellä painajainen ratsastaa.
-- Koivut ovat neroja puiden keskuudessa.
-- Tulkaa!
François se näin huusi puoliääneen ja vaikeni jälleen -- samassa kuin
repeävä räjähdys iski alas jyrisevältä taivaalta, pannen kaikkien
häkkien rautaristikot rämäjämään ja kitajamaan. Ja yhdellä kertaa,
kaikista rautaverkoista, kaikista häkeistä ja lammikoista ja tuhansista
suojuksista parahti esiin tuhansien eläinten, petojen, lintujen ja
matelijain huuto, _yksi ainoa_ huuto parahti esiin ja hajosi jälleen
tuhansiksi ääniksi elefanttien väristen nostaessa vapisevat kärsänsä ja
koleasti mylviessä, ja norsunluuhampaiden välkkyessä välähtelevissä
salamoissa.
Lammikkojen ylitse räpyttivät flamingot lamautuneine siipineen, ja
pelästyneet korppikotkat piilottivat paljaat päänsä ja laahasivat
ruumiitaan häkkien santaa myöten.
-- Istukaa, sanoi Raolo tuimasti, ja musiikin yhä kaikuessa torvista,
sanoi hän:
-- Kuulkaa toki Salomea.
Uuden salaman leimahtaessa nostivat kaikki sadat pöllöt äänettömät
siipensä ja vinkuivat kuin rutonlyömät rotat -- ja maakotka putosi häkin
huipulta, putosi halki ilman, sillä siipensä eivät sitä kantaneet,
putosi kuin mikäkin kuollut.
Ja loitommalla valitti kamelikurki kuten ulvova koira, ja Menelikin
leijona oli noussut kauhistuneena riippumaan häkkinsä rautaristikoista
-- helakanpunaisena, ikäänkuin valuen verta.
Olimme kaikki vaiti.
Sitte kuulimme vielä hirvien hennon vingunnan -- kun soitto vaikeni.
-- Tulkaa, menkäämme sisälle, sanoi Ewelyn.
-- Nyt alkaa sataa.
Ensimäiset pisarat putoilivat raskaina pöydän pintaa vastaan, ja me
nousimme.
-- Tule, Carville, sanoin ovelta.
-- Tule, Carville, toistin, ja hän tuli.
Ainoastaan Raolo Bratianu jäi seisomaan valkoisen häkin eteen ja antoi
sateen virtailla ylöspäin käännetyille kasvoilleen, jalopeurain
mylvinnän kuollessa äkillisessä hiljaisuudessa kuin hitaasti haihtuva
huokaus.
Istuuduimme erääseen nurkkaan, tilasimme ruokaa, ja se tuli, ja me emme
syöneet, mutta unhotimme ruokalajit lautasillemme -- kun François
Carville, joka istui perimmäisenä nurkassa, hyvin solakka ruumis
painuneena kokoon melkein myttyyn, alkoi puhua Ceylonista, merkillisen
kiihtyneenä (me olimme kaikki kiihtyneitä, ikäänkuin kaikkien
pelonvärisyttämäin eläinten parunta ja tummat varjot olisivat kutsuneet
kaikki kasaankietoutuneet salaisuudet esiin; ja kaikki muistelmat, ja
kaikki muistot, joilla ovat turvonneet huulet, olivat ne kutsuneet esiin
rämeistä, joissa nämä lepäävät: ja ne ojenteleikse tietoisuudessamme,
kuten käärme ojenteleikse mutaisessa virranuomassa, lipoen kieltä
suussaan) -- François Carville alkoi puhua Ceylonista ja Intiasta ja
budhalaisten kasvoista ja fakireista, itsensä kiduttajista, jotka
hautauttivat itsensä elävinä.
Previous Page
| Next Page
|
|