|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
Sen moistapa mielest��n
Ei kenk��n laukaust' ole n�hnynn�.
Kuningas otti maljan j�lleen,
Korkea kuului ��nens� uudelleen:
"Nyt rauhaa harrastan.
Valaani kuulkaa, miehet Gauthiodin!
V�ljemm�t suojat, kauniit lehdot,
Viljavat pellot voittoni olkoot nyt.
Nyt maassani it�v� on
Mit' ihmisluontoon kylvetty sulint' on,
Heikkoa suojellaan ja voimiin
Miekaton riemu vaan ompi s��li�.
Mun tahtooni luottanut ma
Oon aina, siihen luotan ma viel�kin;
Sodassa johti kuolon menot,
Rauhassa on se johtava el�m�n.
Jos uhkailee vihamies,
Jos ilkivalta lakia rikkoo maan,
S��nt�� rauhan jos ken sortaa,
Unhopa saakoon Fjalaria valoineen!"
H�n vaikeni. ��nens� soi
V�r�ht�in viel� rinnassa sankarein.
Itse h�n maljan huulillensa
Tyynen� vei ja tyhjensi kerrassaan.
Nyt ruhtinas asettui.
Ovelta silloin l�heni outo mies.
Saapunut salaa kummastutti
Muodolla myrskyisell� h�n kaikkia.
H�n kyyryss� ensinn� ol'
Kuin outo vieras, k�yh� ja i�k�s;
Astuvi, kasvaa, j�ttil�isn�
Seisovi nyt h�n edess� Fjalarin.
H�n avasi viittansa,
Ja h�mm�styinp� n�htihin Dargar nyt,
Tiet�j�, jonka silm� saattoi
Kohtalot n�hd� aikojen tulevain.
Tuo n�htyp� vuos'sata jo
Oli Pohjolassa, riemuksi harvoin vaan.
Ken h�nen tyynen ��nens' kuuli,
Aavisti kaukaa myrskyj� kauheita.
H�n lausui: "Kuningas, suur'
Oli vannomukses', suuremman kuulin ma
Tuolla kun vuoren kukkulalla
Kuuntelin ��nt' y�hattaran reunalta.
Se kuului: Unhottanut
On Fjalar onnen jakajat jumalat,
Luottavi tahtohonsa, mielii
Kohtalot j�rjest�� valevoimallaan.
Mutt' ennenku hautahan h�n
Jaloudessansa vajonnut on, h�n saa
Oppia, kuinka taivaan voimat
Tekev�t tyhj�ks' tuumia ylpeitten.
H�n, s��t�j� onnen ja lain,
N�keepi suvun Fjalarin sortuvan
H�pe�h�ns�, h�nen poikans'
Ainoa siskoa lempivi vaimonaan."
Sai salihin ��nett�myys.
Niin n�ytti vaan kuin k�yty� rakeiden
Tyyneys taas kun levi��pi
Kylm�n� mannerten lumipeitteille.
Mutt' kuningas vaaleana
Nyt istui, huulet vaan v�h�n v�r�ht�in.
Kov' oli sota syd�mess�,
Malttaen mielens' lausuvi viimein h�n:
Previous Page
| Next Page
|
|