Fjalar Kuningas by Johan Ludvig Runeberg


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 1

S� h�ll' olit kumppalina,
Kun nuoruus kiehui suonissa molempain;
Vanhana viel� kuolon teill�
Fjalarin kanssa vertasi vuodatit.

Vait'! Ruhtinas nousevi nyt
Ja ottaa maljan vaahtisen k�teens�.
Lausua sanan nyt h�n halaa,
Valansa tehd� hetken� lupauksen.

"Mua sankarit, kuunnelkaa,
Te lehdet nuoret harmajan tammipuun
Runkohon puhjenneet, sen, jonka
Taistelumyrskyt runteli useinkin.

Ken teist� jo silloin ois'
Ajellut kiit�in perhoja nurmen, kuin
Morvenin mailla sai Dunkomar
Miekkani kautta kuoleman kalpean?

Ol' laivojan' yhdeks�n
Ja miest� uljasta sata kussakin.
Morveni aamun koittehessa
Miehi� kaksin verroin vastaan toi.

Kaks rannalla miest' oli vaan,
M� toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun
P�iv� jo laski, kuu kun katsoi
Silmill� rauhan tuhoja miekkojen.

Ty� t�� oli nuoruuden.
Me miehistyimme, parta se pensastui,
Maita me sortelimme, joita
Talvi ei sorra, kes� ei enn�t�.

Kun nain, olin harmaap��,
Mutt' kuninkuuteen impeni vied� voin.
Pojan ja tyt�n sain ma h�lt�.
Haudalla �idin leikkiv�t viel� nuo.

Urot�ist� jo kyll�ni sain.
On monta ruhtinastakin vallassain,
Fjalarin t�it� laulut kaikuu,
Kannel jo uupuu voittojen kiittelyyn.

Nyt lev�t� mieleni on.
Jo illaks' k�ypi p�iv�ni myrskyinen,
Tyyntyvi tuulet; voittamani
Meret ja maat my�s rauhani tuntekoot."

N�in h�n. Sodanoppinut Sjolf
Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen
Kohosi mielikarvaudesta,
Synke� varjo nous' h�nen otsalleen.

H�n saneli: "Tottako ois'?
Tuo rauhan ��ni oisiko Fjalarin?
Kotka jo oisko uupununna
Lennosta kunnian avaruudessa?

Viel' Erin ylpeilee,
Sun voittos viel� ei sit� sortanut.
Permej� hiipii pitkin merta,
Heit' odotatko s� rannallas'?

Meill' on lepo haudassa vaan;
Sit' ennen rauhaa ei ole kell�k��n.
Kovat on elon retket, voi kun,
Ruhtinas, ennen aikojas' uuvuit s�!"

N�in saneli Sjolf. Ylev��n
Hymyilyyn Fjalar puhkesi; maljan h�n
Antavi pois ja tyynn� ottaa
Nyt asepylv�h�lt� h�n jousensa.

H�n laukaisee. Salaman
V�r�hdys n�htiin. Kilvest� kilahdus
Sein�ll� kuului vastap��t�,
Takana nuoli vapisi hirress�.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 29th Mar 2024, 12:01