Tehtaan tytöt by Maria Furuhjelm


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 3

Miina n�ytti hieman nololta. H�n oli varustautunut vastarintaan, eik�
sit� nyt tarvittukaan. Nivalan Leena oli maininnut, ett� Pyh�inmiesten
p�iv�st� tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt t�ytyi vain kirjoittaa
sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. -- --

Viimeist� y�t� makasi Miina kotona vanhassa s�ngyss� Liisan vieress�.
Kyyneleet tulivat h�nen silmiins� ja h�nen syd�nt�ns� ahdisti, kun h�n
ajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, h�nt� pelotti l�hte� yksin
vierasten ihmisten pariin. Kuinka h�n saattoikaan j�tt�� is�n, �idin ja
sisarukset? Mutta sitten h�n taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mit�
Leena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljon rahaa h�n ansaitsisi
yhdess� vuodessa, vaipui h�n syv��n, rauhalliseen uneen.

* * * * *

Oli kev�t ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitk�t kankaat olivat
valkenemaan osoitteena �idin ja Liisan ahkeruudesta. Pari lihavaa,
hienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat k�yd�, tepastelivat
edestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat
ja kuopivat pihalla l�hell� tunkiota. Kaikki n�ytti niin hauskalta ja
iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti.

Silloin astui papinrouva ver�j�st� pihalle.

"Mik� nyt on h�t�n�, rakas lapsi?" kysyi h�n s��liv�sti,

"Velli p��si palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "ja kaikki olivat niin
vihaiset minulle. �iti sanoi, ett� tuli suuri vahinko, kun ruoka
pilaantui, pojat ilkkuivat ja Tiina sylk�si vellin suustaan ja is� ....
sanoi, ett� se oli puutarhan syy. Mutta ei se sen syy ollut. T�ytyih�n
minun tietystikin kaivaa multa pehme�ksi raparperin ja ruohosipulin
ymp�rilt�, kun minut oli j�tetty kotiin p�iv�llist� laittamaan. Mutta
min� juoksin alinomaan tupaan h�mment�m��n pataa. Vaan sitten en
huomannutkaan, ett� Tiina meni sis��n ja ett� se pikku ilkimys ty�nsi
koko hellan t�yteen puita, niin ett� velli paloi pohjaan. Kun on k�det
t�ynn� ... eik� Tiina tee koko p�iv�n� muuta kuin pahaa. Mutta min� en
tahtonut kannella is�lle, sill� silloin Tiina olisi saanut selk��ns�."

"Se oli hyvin tehty, Liisa, Tiinahan on viel� niin pieni ja
ymm�rt�m�t�n. �l� itke en��. Min� opetan sinua keitt�m��n velli� niin,
ettei se koskaan pala pohjaan."

Liisa pyyhki kiireesti kyyneleens�. H�n uskoi papinrouvan voivan tehd�
mit� tahansa ja katseli h�nt� suurella luottamuksella.

"Milloin teill� ensi kerta keitet��n puuroa tai velli�?" kysyi rouva.

"Lauantaina", vastasi Liisa.

Rouva oli kerran ullakolla n�hnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen
puulaatikon, jossa oli s�pill� eli hakasella kiinni pantava kansi. H�n
l�hetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli
k�ytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten h�n naulasi
voilokinpalaset laatikon sis�puolelle, sulloi sen heini� t�yteen ja vei
sen taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet ty�h�n,
tuli papinrouva Tervolaan. H�n voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani
sen puolilleen vett� ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispil�itiin
ohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti h�mment�nyt puuroa
noin nelj�nnestunnin niin, ett� koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin
pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan p��lle ja pata
pistettiin laatikkoon syv�lle heiniin. Hein�tyyny asetettiin
padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi s�pill�.

"Kun v�ki tulee p�iv�lliselle, niin on puuro valmista", sanoi
papinrouva.

Liisa katsoi vuoroin rouvaan, vuoroin laatikkoon ja �nkytti: "mutta,
mutta..."

"Puuro kypsyy hiljalleen padassa", selitti rouva, "mutta ei saa avata
kantta eik� laskea ulos l�mmint�."

"Mutta ei suinkaan se vaan pala pohjaan?" kysyi Liisa.

"Ei pala", vakuutti rouva.

"Ja kypsyyk�h�n se? Kun ne kaikki tulevat kotiin, on niill� n�lk� kuin
susilla."

"Kyll� se kypsyy", vastasi rouva ja katsoi kelloaan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 28th Mar 2024, 20:48