|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 37
Vaikka miehet hyvin paljon ylistelev�t naisen taloudellisia taipumuksia
ja v�itt�v�t niitten olevan h�nen kiitett�vimm�t hyveens�, mutta
kummallisinta kyll�, heid�n omaatuntoaan ei useinkaan rasita, vaikka he
tuhlaavaisuudellaan ja muilla kevytmielisill� teoillaan ovat kodin
autioksi tehneet, kodin, jonka hell� naisen k�si vuosien kuluessa
huolella ja hiljaisella ahkeruudella on j�rjest�nyt ja valmistanut
hupaisuuden temppeliksi.
Leonardilla ei ollut, kuten sanottu, ainoatakaan kirjaa aikansa kuluksi
vankeudessa, mutta h�n hankitutti toimitusmiehell� puhtaaksikirjoitusta
ja k��nn�sty�t� ja n�itten tulolla osti h�n paperia ja muita
kirjoitustarpeita ja alkoi tehd� er�st� historiallista kertomusta, joka
jo kauan oli ollut h�nen mieless��n. Pime�hk�ss� vankikammiossa istui
h�n pienen raudoitetun ikkunan ��ress� h�m�rin� talvip�ivin� ja huonon
kynttil�n valossa pitkin� pimein� iltoina ahkerasti kirjoittamassa
mielikuvituksensa tuotteita. Pian oli h�nen ty�ns� valmis, mutta kehen
k��nty� saadakseen sille kustantajan? Olikohan mahdollista, ett� ennen
tai oikeammin �skett�in niin suosittu kirjailija olisi kokonaan
unohdettu lukuisassa yst�v� piiriss�, joka h�nt� oli ymp�r�innyt, vaikka
h�n vankeudessaan ei ollut kuullut heist� sanaakaan. Ainakaan ei kukaan
h�nen yst�vist��n ollut yritt�nyt vapauttaa h�nt� vankeudesta, eik� se
ollut ihmetelt�v�k��n, koska niill� henkil�ill�, joita h�n tunsi, ei
ollut varoja, jos kohta tahtoakin siihen. Jos h�n vaan kirjoittaisi
jollekin yst�v�lleen ja l�hett�isi k�sikirjoituksensa, niin voisi h�n
saada kustantajan -- ja tulot kirjasta saisi Gerda ja lapset. H�n ei
ajatellut itse�ns�. H�n saa kyll� istua vankilan muurein sis�ll�
k�rsim�ss� rangaistusta vaimolleen ja lapsillen tekem�st� v��ryydest��n.
Mutta ennenkuin Leonard enn�tti l�hett�� k�sikirjoitustaan, sattui
h�nelle se odottamaton onni, ett� er�s entinen lukukumppani, nyky��n
yliopiston-opettaja, ollessaan matkalla siin� kaupungissa, jossa Leonard
oli vankina, etsi h�net linnasta, vangitusta t�m� sattuma n�ytti olevan
taivaan sallimus, sill� nyt h�n oli l�yt�nyt oikean miehen, joka ottaisi
h�nen k�sikirjoituksensa huostaansa; ja sen t�m� suurimmalla
mielihalulla tekikin. Muutaman viikon kuluttua sai Leonard vakuutetun
kirjeen ja siin� paljoa suuremman palkkion kuin h�n oli toivonutkaan ja
p��lle p��tteeksi eritt�in kiittelev�n kirjoituksen kustantajalta, joka
pyysi useampiakin teoksia samaa oivaa laatua. Nyt oli h�n niin iloinen,
ett� h�n kutsui onnettomuuskumppaninsa, er��n kauppiaan ja
ravintolanpit�j�n, ja my�s p��llysmiehen pitoihin linnaan. Pidettiin
iloinen aika, lauleltiin, lausuttiin, soitettiin viulua ja juotiin puoli
y�h�n. Leonard tunsi olevansa miltei onnellinen keskell�
onnettomuuttaan. H�n tiesi, ett� kumminkin nykyisiss� oloissa melkoinen
summa oli matkalla h�nen vaimolleen. H�n kuvaili, kuinka h�mm�styneeksi,
kuinka iloiseksi h�n tulee, saadessaan t�m�n odottamattoman lahjan,
kuinka yst�v�llisesti h�n ajattelee h�nt�, joka sen l�hetti ja kertoo
ett� "is� on l�hett�nyt paljon rahaa." Leonard tunsi olevansa oikein
ylpe�. H�nh�n se kumminkin on, joka vankeuden kurjuudessakin ollessaan
pit�� huolta perheest��n, niinkuin is�n velvollisuus onkin. H�n ryhtyi
uudestaan ty�h�n ja kirjoitti innokkaasti y�t p�iv�t. Ehk� olikin h�n
luotu kirjailijaksi. Ja kuka ties h�nen oli juuri kiitt�minen
vankeuttaan siit�, ett� h�nen kyn�ns� tuli k�ytetyksi. Olihan
mahdollista, ett'ei h�nen koskaan muuten olisi tullut koetettua sit�.
Kaikki, mit� tapahtuu, on hyv�ksi. Niin lohdutteli itse��n tuo
hyv�syd�minen, mutta kevytmielinen mies ja rakensi ilmalinnojaan toisen
toistaan komeamman, ensimm�isen pienen menestyksens� perusteella.
Vihdoin alkoi h�n ep�ill�, ett� ne tapaukset, jotka n�enn�isesti olivat
olleet niin suuri onnettomuus h�nelle ja h�nen perheelleen, oikeastaan
olisivat onni, ja ett� se myrskyvihuri, joka oli h�vitt�nyt h�nen
kotinsa, ja singahuttanut h�nen l�heisens� kurjuuden ja surun
aavikoille, ett� se vaan olisi ollut se tuuli, joka saattaisi h�nen
�lyns� ja maineensa hehkuvan kipenen leimuamaan kirkkaassa, liekiss�.
Aivan niin, siten h�n asian oikea laita olikin! Leonard oli oikeen
onnellinen, oikein kohtalolle kiitollinen. Taas tuo vanha miesten
itsekk�isyys. Mielipahansa niist� k�rsimyksist�, jotka h�n oli
vaimolleen ja lapsilleen valmistanut, sai h�n kokonaan haihtumaan,
kuvailemalla ett� n�m�t k�rsimykset olivat aiheena h�nen omalle
menestykselleen, ja jos jonkun kerran h�nen suuriin unelmiinsa
pujahtikin se h�mm�stytt�v� ajatus, ett� h�nen omaisensa sent��n olivat
n�hneet paljon vaivaa h�nen t�htens� ja ett� h�nen kunniakas
tulevaisuutensa oli ostettu kyll�kin kalliilla hinnalla, h��ti h�n n�m�t
harmittavat soimaukset sill�, ett� h�nen kunniansa varmaan levitt�isi
loisteensa my�s h�nen puolisoonsa ja lapsiin ja n�m�t tulisivat
niinmuodoin kyllin palkituksi siit�, mit� he ovat k�rsineet h�nen
t�htens�, viel�p� kenties rikkaammiksi sek� henkisess� ett�
aineellisessa suhteessa, kuin jos ei mit��n h�iri�t� olisi tapahtunut
heid�n el�m�ss��n. Sill� tavalla on itsekk�isyys aina valmis
lohduttamaan ja lepoon tuudittamaan rauhatonta omaatuntoa. Ei koskaan
juolahtanut Leonardin p��h�n, ett� h�n olisi onnellisissakin oloissa
voinut k�ytt�� lahjojansa, h�d�n tarvitsematta h�nt� siihen pakoittaa,
koska h�nell� oli ollut niin monta p�iv�� ja hetke� joutilaana, mutta
jotka h�n sen sijaan oli tavallisesti k�ytt�nyt mit�tt�miin jaarituksiin
yst�v�seuroissa. Ja miss� yst�v�t nyt olivat? Leonardin kirja, joka
ilmestyi painosta kev��ll�, onnistui her�tt�m��n p��kaupungissa mit�
suurinta mieltymyst� tekij��n. Hankittiin l�hempi� tietoja h�nest�
itsest� ja h�nen laidastaan; ja h�nen onneton tilansa tuli yleisen
s��lin esineeksi. Yksi p��kaupungin sanomalehti halusi saada tuon
nerokkaan kirjailijan toimitukseensa, ja alettiin mietti� keinoja h�nen
vapauttamisekseen vankeudesta, sill� olihan sopimatonta, ett� annettiin
sellaisen ky'yn liu'eta pahantekij�in joukossa vankina ja ainoastaan
sent�hden, ett� h�n oli ollut avulias ja luottavainen. Muutamat
varakkaat henkil�t sanomalehti-yhti�st� suostuivat tarjoamaan lainaksi
h�nelle vapaaksip��semiseen tarvittavan rahan, ja h�nelle esitettiin
kirjeellisesti t�m� aikomus, johon vanki luonnollisesti suostui ilolla.
H�n kiirehti ilmoittamaan siit� kirjeess�, joka oli t�ynn� mit�
toivehikkaampia tulevaisuuden suunnitelmia, puolisolleen, joka
luonnollisesti h�nkin ilolla tervehti t�t� paremman ajan koittoa. Rahat
maksettiin. Leonard astui vankilasta ja kiiruhti perheens� luo.
H�mm�styneen� katsahti h�n ymp�rilleen vaimonsa pieness�, hupaisessa
kodissa. Kuinka h�n on saavuttanut t�m�n kohtalaisen toimeentulon ja
viel� niin lyhyess� ajassa, sill� eih�n ollut kulunut viel� vuottakaan
siit�, kuin Leonard l�hti kotoa. Kuka oli auttanut h�nt�? Ei kukaan! H�n
oli ainoastaan ahkerasti tehnyt ty�t�. Mahdotonta! Leonard, niinkuin
kaikki muutkin miehet, oli pit�nyt naista aivan avuttomana, jollei h�nt�
tue joku heid�n voimakkaammasta su'usta. Usein kuitenkin tuo sama
voimakkaampi sukupuoli ei ep�ile itsekk�isyydess��n heitt�� omiin
voimiinsa t�t� avutonta olentoa eik� my�sk��n k�ytt�� hy�dykseen h�nen
heikkoja voimiaan. T�ll� hetkell� tunsi Leonard syd�mess��n pist�v�n
esiin ep�luulon, josta jo paljas aavistus saattoi h�net vimmaan. Ja h�n
rohkeni todellakin asettua tuomariksi marttyyrin eteen lausuen h�nelle
ep�luulonsa, oikeutetun kehoituksensa tekem��n selv�� tavasta, mill�
h�nen oli onnistunut kohota kurjuudesta, sill� h�n piti aivan selv�n�,
ett'ei se v�h�inen summa, mink� h�n oli vankeudesta l�hett�nyt, voinut
tehd� t�t� ihmett�, varsinkin kuin vaimo ensi n�kemisen iloisassa,
sanatulvassa oli kertonut h�nelle, ett� vanhin poika jatkoi taas
koulunk�ynti�ns� ja ett� h�n oli muuttanut uuteen kotiin jo ennen, kuin
mainittu summa tulikaan. Gerda, joka selv�sti oivalsi t�m�n solvaisevan
luulevaisuuden ja jonka puhdas sielu siit� kovasti haavoittui, laski,
sanaakaan vastaukseksi lausumatta, Leonardin eteen muistiinpano-kirjan,
johon h�n oli heid�n eronsa aikana merkinnyt joka pennin, kuin h�n oli
ansainnut ja pannut menem��n. H�pe�st� punastuneena silm�ili Leonard
n�it� lehti�, jotka kuiviin numeroihinsa k�tkiv�t kertomuksen
sankarimaisen naisen kovasta taistelusta oman ja omaistensa
kohtalaisesta toimeentulosta, ja kuin Leonard oli pannut kirjan kiini,
ojensi h�n sen j�lleen h�nelle niin n�yr�sti anteeksipyyt�v�n n�k�isen�,
ett� Gerda syd�mess��n antoi anteeksi h�nen solvauksensa, kummaltakaan
puolelta sanaakaan en�� lausumatta t�st� aineesta. H�nen rakkautensapa
se juuri olikin, mik� oli yllytt�nyt Leonardia ep�luuloon. Se, joka
rakastaa, on luulevainen, ja luulevaisuus on tunnoton, sen ymm�rsi Gerda
aivan hyvin.
Previous Page
| Next Page
|
|