|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
"Vaali, kukkaseni, armaani, el� anna noiden hurjain ��nten rauhaasi
h�irit�! Katso, kuinka houkuttelevasti vuoteesi sua kutsuu! Olen patjoja
p�yh�tt�nyt. Tai kenties tahtoo kyyhkyni hiukan sy�d�? Kas t�ss�! Tosin
pit�isi sinun saada hienointa ja parhainta, mit� maassa on, mutta t�n��n
mulla ei ole sulle parempaa antaa. Maista nyt sent��n v�h�n! Varro,
varro, vieno karitsani! Niin, niin! Tultuasi ylh�isen ja rikkaan Pashan
haaremiin p��set paremmille p�iville? Ken tiet��, ehk�p� ostaa sinut
itse Padishah!"
"�itini, en saata nukkua. En jaksa sy�d�. Mit� ulkona kajahtaa?"
"Voi, kulta-omenaiseni! Mieheth�n siell� leikkiv�t sotasilla. Ei se
semmoinen naisiin kuulu. El� siit� v�lit�. Hopeapilveni, kultainen
t�ysikuuni, sy� t�m� kaunis hedelm�! Laskeudu levolle! N�es, kerron
sulle jotakin. Muutaman aurinkokauden kuluessa saapuu se mies, joka on
sinut loistoon ja kunniaan viev�. Et saa onnesi l�yd�nt��n l�htiess�
olla kalpea ja laiha. No, lapseni, el� n�yt� itkunhaluiselta. Miksi
kaihoaisit k�yh�� kotiasi, sin�, joka l�hdet sulaan tanssiin ja riemuun,
loistoon ja komeuteen?"
Vaali kietoi hyv�illen k�sivartensa vanhan �itins� kaulaan ja sanoi:
"�iti, sano, onko tuo kaikki sitten niin suuri onni?"
Vanhus pudotti h�mm�styksiss��n maljan k�dest��n. "Vaali, syd�nk�pyni,
Allah sinua varjelkoon, mik� sitten olisi onnea? Katso t��ll� raatavaa,
vanhaa, k�yh�� �iti�si, is��si, jonka t�ytyy tehd� ty�t�, velje�si, joka
l�htee sotaan ja kenties kuolee siell�, -- ja sinua! Sinun ei t��ll�
k�yh�ss� kodissammekaan tarvitse muuta tehd�, kuin nukkua ja viett��
hyvi� p�ivi�. Katso, eik� vy� sulavasti kierr� solakkaa varttasi, jota
saa k�siins� mahtumaan? Etk� ole hieno ja pehmyt, kuni kuohkein untuva?
Etk� ole kaunis, kuin t�ysikuu, oi lapseni, silm�ter�ni? Kuinka saatat
ep�ill� onnelliseksi tulemistasi? Saattaako v�h�varainen mies sinut
ostaa? Ei, kuningatar sinusta tulee siin� haaremissa, jonne joudut!
Luuletko vanhan �itisi voivan sinusta maksettavien rahojen t�hden kest��
surua sinun, kultasilm�ns�, kadottamisesta? Ei koskaan, ell'ei sinua
odottaisi sellainen onni! Mutta sieluani painostaa kuitenkin se, ett�
sinun on matkustaminen niin my�h��n syksyll�."
"�iti, muistatko taistelussa vangiksi joutunutta nuorukaista, joka
sitten vaihdettiin t��lt� pois? H�n oli kotoisin kaukaa t��lt�, hyvin
kaukaa, maasta, josta en ole koskaan kuullut puhuttavankaan, maasta,
jossa suurimpana osana vuotta on talvi ja ainoastaan v�h�n aikaa vihanta
maa, jossa kansa on niin k�yh��, ett� se joskus sy� puitten kuorta ja
jossa ihmiset iloitsevat, kun saavat huoneissa viihtym��n pieni� vesoja
niist� kasveista, jotka t��ll� kaikissa rotkoissa kukoistavat. Ja
kuitenkin tuntui h�n halveksivan sellaista el�m��, kuin nyt kuvailet."
"Voi, ymm�rt�m�t�n lapsi! H�nh�n oli uskoton, koiransiki�. Enk� edes
kielt�nyt sinua istumasta illoin kaivolla kuuntelemassa h�nen puhettansa
ja kertomuksiansa lapsille! Enk� est�nyt h�nt� opettamasta sinua
paperille kirjoittamaan! Siit� on nyt jo kulunut kolme vuotta ja nyt
olet nelj�ntoista-vuotias ja aika-ihminen. Pit�isi sinun toki jo
ymm�rt��, ett'ei uskottoman sanoja pid� ajatella! K�y nyt vaan levolle
ja nuku. Nuoren tyt�n ei pit�isi koskaan ajatella muuta, kuin olla
kaunis."
Vinkuen pauhasi myrsky yli Mustanmeren aaltojen. Kiehuva, kuohuva vesi
kohoaa vuoriksi, harjat hajoavat ry�ppy�v�ksi vaahdoksi. Kaarnanpalasena
kieppuu meren raivoa vastaan taisteleva pieni, turvaton alus. Eik�
laivassa sitten olekkaan ket��n el�v�� ihmist�? Mik� lasti se niin
arvoton on, ett� sit� talvimyrskyjen raivotessa ja usvien vesill�
liikkuessa uskaltaa panna Mustanmeren aalloille alttiiksi?
Laivan lastina on ruusuja.
Ihania ruusuja. Kaksikymment�-kahdeksan Georgian ja Tsherkassian
kauniinta ruusua. Purppuraruusuja vasta, mutta nyt Damaskon valkoruusun
kaltaisia, jonka lehtien lomassa n�ytt�� viipyv�n vain aamuruskon vieno
heijastus.
Mutta mies, ruusujen omistaja, h�n ei ole kalpea kuin el�m�, h�n on
kalpea, kuin kuolema. Yhteenpuristettujen huulten v�list� tunkee kirous.
H�nen omaisuuttansa uhkaa t�ss� perikato.
Yksin��n aavalla merell� taistelee pieni Kaiki myrsky� vastaan. Ei
mik��n purjehtija uskalla t�h�n vuodenaikaan liikkeelle l�hte�. Mutta
juuri sent�hden on pieni alus matkalla, sill� nyt ovat satamassa
ven�l�iset risteilij�laivatkin, jotka muuten ajavat takaa joka ainoata
yli aaltojen kiit�v��, ihmislastilla lastattua purtta. Sent�hden t�ytyy
panna kauniit ruusut Mustanmeren talvimyrskyille alttiiksi. -- Jos moni
hukkuu, maksetaan j�lellej��neist� sit� enemm�n. Mit�p� siit�, ett�
kaikkein t�ytyy matkasta k�rsi�! Voittavathan j�lellej��neet loistoisan
el�m�n, el�m�n sellaisen, jota heit� lapsuudesta asti on opetettu
pit�m��n naisen suurimpana onnena!
Previous Page
| Next Page
|
|