|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
VILHO. Tunnustaa h�nelle kaikki! Sep� vasta olisi kaunista! Ei h�n
minulle ik�n�ns� antaisi anteeksi pitk�llist� teeskentelemist�ni ja
h�nen luottamuksensa ainiaaksi menett�isin. Ei, kun kerran olen valheen
alkanut, t�ytyy minun sit� my�skin pitkitt��, muuta neuvoa ei ole. Kyll�
olin kuitenkin aika h�lm�, kun en heti rehellisesti kertonut tuosta
onnettomasta tavastani! _(Istuu sohvaan)_. Niin, niin olin, mutta
my�h�ist�, liian my�h�ist� on nyt katuminen. _(Huomaa rasian)_. Kas, kun
ukko unhotti t�nne nuuskarasiansa! _(Ottaa sen k�teens�)_. Mit� nyt?
Mit� aiot tehd�? No, en mit��n, en niin mit��n. T�t� rasiaa vaan aion
katsella. Se n�ytt�� olevan vanhanaikainen. Samanlainen oli minullakin
ennenkuin hopeisen rasiani ostin -- teki n�et mieleni keikailla.
_(Aukaisee kannen)_. Ah, kuinka hyv�lle se lemuaa! Ah!! _(Panee rasian
p�yd�lle ja nousee �kki� yl�s)_. E, ei -- ei mit��n heikkoutta, ei
mit��n heikkoutta! No, mit�p�s siit�! Ei ole viel� mik��n onnettomuus
tapahtunut. Min� en ole sanani sy�j�, eik� minua kiusaukset saa
vietellyksi. Mutta ensiksi t�ytyy minun valmistua niit� vastustamaan.
Sitten ei ollenkaan ole vaikeata pysy� lujana. Tahdonpa lystinvuoksi
oikein koetella itse�ni. _(Ottaa rasian)_. Kas t�ss�! Nyt pid�n tuota
pient� rasiaa k�dess�ni -- min� aukaisen kannen -- min� tunnen nuuskan
lemun -- ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. No, otinkos hyppysellist�k��n?
Enp�, enp� ottanutkaan. Niin, min� en ole sellainen raukka, ett�
antaisin himoilleni valtaa, sen voin sanoa. Rohkenenpa tehd� saman
kokeen viel� uudestaankin. _(Aukaisee rasian ja vet�� nuuskan lemua
nen��ns�)_. Ah! Ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. Kas noin! -- Teen sen
vaikka viel�kin kerran. _(Niinkuin ennen)_. Ah!! -- No, tulkoonpa nyt
joku sanomaan, ett'ei minulla ole mielen lujuutta! -- Mutta on se
kuitenkin naurettavaa, ett� moista mit�t�nt� asiaa kuin nuuskaamista
niin t�rke�n� pid�n -- oikein se tosiaankin on lapsellista. Olipa tuo
nyt sitten jotakin, jos pist�isinkin joskus v�h�n nuuskaa nen��ni! Mit�
se tekisi, kun vaan olen varuillani, ettei se tavaksi tule? Ja nyth�n
olen jo kokonaisen kuukauden ajan n�ytt�nyt, ett� kyll� voin olla
ilmankin, jos vaan tahdon. Ei se miksik��n pahennukseksi ole, vaan
p�invastoin osottaa se sit� suurempaa miehuutta, kun rohkenee jonkun
kerran palata entiseen tapaansa, eik� tarvitse pel�t�, ett� sen kautta
uudelleen joutuisi tapansa orjaksi. Hm, ell'en olisi niin vakavasti
p��tt�nyt, ett'en ainoatakaan kertaa en�� nuuskaa k�yt�, tahtoisin nyt
suottakin koetella olenko jo tykk�n��n tuosta himostani p��ssyt. Ja
tarkemmin asiata miettiess�ni, vaatii *velvollisuutenikin* minua t�h�n
kokeeseen, sill� eih�n kukaan voi olla varma siit�, jota h�n ei viel�
tutkinut ole. Kun pikkuruisen vaan pist�n nuuskaa nen��ni, olen heti
asiasta selvill�. Jos se minulle nautintoa tuottaa, tied�n samassa, ett�
mun edeskinp�in tulee yh� olla varuillani, ja ellei se taas tuotakaan
mit��n nautintoa, saan olla varma siit�, ett� jo olen p��ssyt tuosta
pahasta tavastani. -- Mit�h�n, jos nyt todellakin pist�isin tuota
rahtuisen nen��ni? Koetteeksi vaan. Olisinkohan silloin sanani sy�j�?
Mit� viel�, kun en sit� kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan
koetellakseni itse�ni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eik�s mit�,
tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! _(Aikoo juuri
nuuskata, kun Janne �kki� astuu sis��n. Vilho pist�� nuuskarasian
taskuunsa)._
KAHDEKSAS KOHTAUS.
_Vilho. Janne._
JANNE. Onko herra sulhainen n�hnyt t��ll� mestarin nuuskarasiaa?
VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en min� muista sit� n�hneeni.
JANNE. Kummallista! H�n sanoi j�tt�neens� sen t�nne p�yd�lle.
VILHO. Vai niin, vai t�nne p�yd�lle? Mutta en min� sit� ainakaan n�e.
JANNE. En min� my�sk��n. _(Erikseen menn�kseen)_. Miksi h�n noin
kummalliselta n�ytt�� -- --?
YHDEKS�S KOHTAUS.
_Vilho (yksin)._
VILHO. Lempo viek��n, kuinka tuo mies minua s�ik�hdytti! Onneksi ei h�n
kumminkaan mit��n huomannut. H�n varmaankin olisi heti -- -- -- Mutta
nyt joutuisasti ennenkuin muita enn�tt�� tulla. Jos asettuisin tuonne
noiden kasvien taakse, ollakseni paremmin k�tk�ss�. Kas noin; t��lt�
minua ei kukaan n�e, siit� voin olla varma. Eik�s hittoa! Tuolla istuu
Eva Ruusunen vastap��t� ikkunassaan ja katselee aivan suoraan t�nne. No,
mutta t��ll� kartiinin takana? Kas, t��ll� on hyv�, vallan hyv�! Hiljaa!
luulin kuulleeni astuntoa! -- -- -- Ei, ei, luulottelua se vaan lienee
ollut. Noniin! _(Nuuskaa kuumeentapaisella kiivaudella)_. Ah, kuinka
ihanata, kuinka taivaallista! Kuinka, se virkist�� ja vahvistaa! Tulen
aivan kuin toiseksi ihmiseksi! Syd�meni k�y niin keve�ksi, koko olentoni
muuttuu! Oi, kuinka onnellinen, kuinka autuas olenkin! Ah! Viel� kerran
-- ja toinen -- kolmas -- nelj�s -- ja viides --!
Previous Page
| Next Page
|
|