Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
VILHO. Minullako? Mik�h�n tuo olisi?
MARI. No, sit�h�n juuri tahdon tiet��.
VILHO. Mutta min� vakuutan -- minun on tosiaankin mahdoton muistaa
mit��n, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaa
oikein kovasti, ellet sin� minua usko.
MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua ep�ill�!
Kehenk� luottaisin t�ss� maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni!
Annathan minulle anteeksi? _(Nojautuu Vilhelmin olkap��h�n)_.
VILHO. Oi, kuinka siev� ja suloinen sin� olet, ja kuinka oivallisen,
pienen eukon min� sinusta saan! _(Suutelee Maria)_.
TOINEN KOHTAUS.
_Edelliset. Janne (tulee oikealta)_.
JANNE _(itsekseen)_. Voi, hyv� Jumala, kuinka herttaista ja imel�t�!
Kaksi kyhert�v�� kyyhkyisen poikaa! _(Yskii)_. Hm -- hm -- suokaa
anteeksi jos h�iritsen!
MARI. _(s�ik�ht�� ja suuttuu)_. Janne! Mit� sin� tahdot?
JANNE. Aion vaan kysy�, neiti hyv�, oletteko n�hneet mestarin
nuuskarasiaa?
MARI. Tiet�isink� min� h�nen ilett�v�st� nuuskarasiastaan! Tuollahan se
n�kyykin olevan tuolilla.
JANNE. Kiitoksia! _(Ottaa rasian)_. Pyyd�n viel�kin kerran anteeksi,
ett� h�iritsin herrasv�ke� hauskassa toimessanne, mutta �lk�� olko siit�
mill�nnek��n. Pitkitt�k�� vaan! Hahah!
KOLMAS KOHTAUS.
_Mari. Vilho._
VILHO. H�ijy mies, tuo kis�lli!
MARI. H�n on ilkein ihminen koko maailmassa. H�n on vihoissaan siit�,
kun olen sinun kanssasi kihloissa, sill� h�n lienee luulotellut, ett�
tulisin h�nelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut h�nt� k�rsi� ja
olen aina ollut h�nest� hyvin v�linpit�m�t�n.
VILHO. Ahaa, h�n on siis mustasukkainen!
MARI. Mustasukkainen! Viel�p� mit�! Se vaan h�nt� harmittaa, ett� t�ll�
tavoin muutama tuhat markkaa menee h�nen k�sist��n. Sill� h�n tiet��
minun tulevaisuudessa saavan peri� set�ni, ja rahoja h�n himosi eik�
minua, vaikka tosin olisin voinut k�yd� kaupan p��lle min�kin.
VILHO. Mutta etk�h�n tuomitse h�nt� liian ankarasti, kenties h�n
hyvinkin sinua rakastaa. Siin� tapauksessa h�n toki ansaitsisi
s��liv�isyytt�.
MARI _(hymyellen)_. Kunhan et vaan sin� olisi mustasukkainen?
VILHO. Ole huoletta, minulla ei siihen ole v�h��k��n taipumusta. Mutta
nytp� johtuukin mieleeni er�s asia, josta vuorostani saan sinua tilille
vaatia. Etk� sin� itse kerran oikein todenper��n k�ynyt mustissa
sukissa?
MARI. Hyi sinua, mit� puhut!
VILHO. �l� v�it�, min� huomasin sen selv��n. Se oli Eva Ruususen, tuon
nuoren lesken t�hden, joka asuu t�ss� vastap��t� kadun toisella
puolella. Kas vaan, sin� punastut! Kuinka saatoitkaan olla niin
lapsellinen?
MARI. Niin kun luulin -- kun n�in sinut niin usein h�nen parissaan.
VILHO. Mutta olemmehan jo monia vuosia olleet tuttuja kesken�mme ja sit�
paitsi olemme v�h�n sukuakin.
MARI. Niin, mutta h�n on niin vieh�tt�v� ja panee kaikkein nuorten
herrain p��t py�r�lle.
Previous Page
| Next Page
|
|