|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi?
MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää.
VILHO. Mutta minä vakuutan -- minun on tosiaankin mahdoton muistaa
mitään, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaa
oikein kovasti, ellet sinä minua usko.
MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua epäillä!
Kehenkä luottaisin tässä maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni!
Annathan minulle anteeksi? _(Nojautuu Vilhelmin olkapäähän)_.
VILHO. Oi, kuinka sievä ja suloinen sinä olet, ja kuinka oivallisen,
pienen eukon minä sinusta saan! _(Suutelee Maria)_.
TOINEN KOHTAUS.
_Edelliset. Janne (tulee oikealta)_.
JANNE _(itsekseen)_. Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä!
Kaksi kyhertävää kyyhkyisen poikaa! _(Yskii)_. Hm -- hm -- suokaa
anteeksi jos häiritsen!
MARI. _(säikähtää ja suuttuu)_. Janne! Mitä sinä tahdot?
JANNE. Aion vaan kysyä, neiti hyvä, oletteko nähneet mestarin
nuuskarasiaa?
MARI. Tietäisinkö minä hänen ilettävästä nuuskarasiastaan! Tuollahan se
näkyykin olevan tuolilla.
JANNE. Kiitoksia! _(Ottaa rasian)_. Pyydän vieläkin kerran anteeksi,
että häiritsin herrasväkeä hauskassa toimessanne, mutta älkää olko siitä
millännekään. Pitkittäkää vaan! Hahah!
KOLMAS KOHTAUS.
_Mari. Vilho._
VILHO. Häijy mies, tuo kisälli!
MARI. Hän on ilkein ihminen koko maailmassa. Hän on vihoissaan siitä,
kun olen sinun kanssasi kihloissa, sillä hän lienee luulotellut, että
tulisin hänelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut häntä kärsiä ja
olen aina ollut hänestä hyvin välinpitämätön.
VILHO. Ahaa, hän on siis mustasukkainen!
MARI. Mustasukkainen! Vieläpä mitä! Se vaan häntä harmittaa, että tällä
tavoin muutama tuhat markkaa menee hänen käsistään. Sillä hän tietää
minun tulevaisuudessa saavan periä setäni, ja rahoja hän himosi eikä
minua, vaikka tosin olisin voinut käydä kaupan päälle minäkin.
VILHO. Mutta etköhän tuomitse häntä liian ankarasti, kenties hän
hyvinkin sinua rakastaa. Siinä tapauksessa hän toki ansaitsisi
sääliväisyyttä.
MARI _(hymyellen)_. Kunhan et vaan sinä olisi mustasukkainen?
VILHO. Ole huoletta, minulla ei siihen ole vähääkään taipumusta. Mutta
nytpä johtuukin mieleeni eräs asia, josta vuorostani saan sinua tilille
vaatia. Etkö sinä itse kerran oikein todenperään käynyt mustissa
sukissa?
MARI. Hyi sinua, mitä puhut!
VILHO. Älä väitä, minä huomasin sen selvään. Se oli Eva Ruususen, tuon
nuoren lesken tähden, joka asuu tässä vastapäätä kadun toisella
puolella. Kas vaan, sinä punastut! Kuinka saatoitkaan olla niin
lapsellinen?
MARI. Niin kun luulin -- kun näin sinut niin usein hänen parissaan.
VILHO. Mutta olemmehan jo monia vuosia olleet tuttuja keskenämme ja sitä
paitsi olemme vähän sukuakin.
MARI. Niin, mutta hän on niin viehättävä ja panee kaikkein nuorten
herrain päät pyörälle.
Previous Page
| Next Page
|
|