|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 17
Pois turhan heit�nkin m� rynt�ilyn,
Mun valtaa toivottomuus ep�ilyn.
Mut sent��n: ihanteist' jos ep�ilen,
Niin halvaks orjaks maadun ainehen!
Ja sen m� tein. N�in uudet aatteet nuo
Vain unelmoiksi, joita nuoruus tuo,
N�in tuhannet, ett' ennen mua on
Tuon saman k�rsineet jo tappion.
N�in mieli sotainen saa painoksiin --
M� jouduin tilaan niinkuin tainnoksiin.
M� teen kuin muutkin, el�n, olen vain,
Kuin kone k�yn ja pelk��n aatteitain.
Mut vitkaan niinkuin valkee p�iv�n koi
M� toinnun taas; kuin uness' ��ni soi:
Sun sanas suuret noinko raukeovat?
M� virkoon, virkoon, silm�t aukeevat.
M� ihanteitta kuinka olla voi voin?
Jos voisinkin, niin onko oikein noin?
N�in k�ynh�n kaltaiseks m� el�imen,
Ja sit' en saa, en tee: oon ihminen.
-- Mut ihanteet nuo pilventakaiset?
Ne karsit pois ja uudet muovailet,
Rajoitat aattees itse el�m��n,
N�in saat s� perustukses kest�m��n!
Janoova sielu tuohon tarrautuu,
Vaan kohta miettim��n taas harhautuu:
M� vanhan heitin, tiedoss' uus on tie,
Mut haarateit' kun kaikkialle vie?
_Berliiniss�_ 25/10 1889.
P�IV�N LASKIESSA.
N��n taakseni taantuvan taantumistaan
Ajan lapsuus-onnen ja uskon,
Ja menneisyyteni taivaalla vaan
N��n kultasen kaunihin ruskon.
Olin onnellinen kun luojassani
N�in taaton m� hell�n ja rakkaan:
H�nen suojassaan kun lienen m� vain,
Heti vaikerruksista lakkaan.
Vaan nyt on lapsi jo viisastunut,
Tuon unelman maailma vienyt,
Ihannett' en usvaksi arvannut,
En luojaani luonnoksi tiennyt.
Nyt etseiss� taattoa taivaista
-- Kuten tein min� ennen lassa --
Hetikohta on kohtalo vaivaista
Mua ilkkuen pilkkaamassa.
Ja turhaan lempeet� silm��s sun
Nyt etsivi huokaava henki,
Ij�isyyden mustaksi kuiluks kun
On tiede jo muuttanut senki.
Voi kuinka se sent��n raskast' on
Ero tehd� kaikesta siit�,
Mik� lassa on onnemme talveton --
Ja kun kenk��n tuosta ei kiit�.
Omatunto mun sent��n palkitsee
Ja siin�p� kyllin on mulle,
Vaikka maailma tuhma mun tuomitsee,
Kaikk' uhraan, totuus, m� sulle!
EN TEIT�SI KULJE.
Previous Page
| Next Page
|
|