|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 9
VALDEMAR: No, no, se n�hd��n. Jahka nyt kuulet juurta jaksain kaikki
perusteeni. (He alkavat pukeutua l�hte�kseen): Ota sadenuttu mukaan, ei
tied� mit� tulee. (Soittaa puhelimeen): Laittakaa pienempi
purjeveneist� kuntoon.--Ei, ei, reivaamme itse, jos tarvitaan. Ei, me
kahden vaan Uuno-herran kanssa.
(He tulevat pukeutuessaan hyv�lle tuulelle.)
LEENA (katselee merelle): Pelottaa. Katsokaa noita pilvi�. Tuotakin
tuolla. Kaataa viel� veneenne!--Pojat, rakkaat, jospa ette l�htisik��n.
Ukkonenkin k�y... (Seuraa l�htevi� ulos.)
UUNO: Niin, Valdemar, siet�isip� olla varovainen! Nousen viel� min�kin
t�st� tappeluun ja upotan sinut!
(Menee.)
VALDEMAR (menee huolettomasti vihellellen): Upota sin� vaan...
MARTTA (vasemmalta, h�mm�styneen�, huolestuneena, katsoo kuistikolta
l�hteneiden j�lkeen, palaa sitten vasemmalle ovelle, kutsuu hiljaa):
�iti!
ROUVA VALTANEN (vasemmalta).
MARTTA: Katso, he meniv�t purjehtimaan.
ROUVA VALTANEN: Herranen aika, t�mm�isell�k� s��ll�!
MARTTA: Ah, ovathan he tottuneet, ei siit�. Mutta ennen l�ht���n he
riiteliv�t hirve�sti. En ole koskaan ennen n�hnyt Uunoa niin rajuna,
enk� olisi aavistanut... Kuule, h�n lausui suoranaisia uhkauksia!
ROUVA VALTANEN: Mutta etk� sin� ollutkaan huoneessasi?
MARTTA: Ovi oli raollaan. Min� tirkistin.--Enk� voi olla viel�
kertomatta sinulle... Se on kauheata...
ROUVA VALTANEN: No mit� nyt, lapseni?
MARTTA: Mutta �l� vaan mitenk��n kerro is�lle, h�n raivostuisi ja
tappaisi Uunon!
ROUVA VALTANEN: Martta, mik� sinun on?
MARTTA: Voi, kirous seuraa onnetonta perhett�mme; joka askeleella tulee
vain uusia ja uusia onnettomuuksia!
ROUVA VALTANEN: Mutta rauhoituhan, lapseni! No, kerro nyt mit� n�it ja
kuulit.
MARTTA: Uuno rakastaa Leenaa.
ROUVA VALTANEN: Mit� sin� sanot?!
MARTTA: He suutelivat toisiaan.
ROUVA VALTANEN (ei voi sanoa mit��n, istuutuu v�syneen�): T��ll� kuljen
min� ovissa edestakasin, tuon ja vien kahvipannua, mutta omain lasteni
tragedioista en tied� mit��n.
MARTTA: Leenasta, tunnustaakseni, kyll� jo ennenkin aavistin jotain,
mutta ett� Uuno--!
ROUVA VALTANEN: Ette puhu minulle en�� mit��n, ette ilmaise surujanne
ettek� ilojanne. Ja ihan �sken olin viel� kaikki kaikessa teille. Ette
luule minun ymm�rt�v�n asioitanne. Erehdytte, lapset,--paljon, paljon
t�m� vanha syd�n voisi teille viel� antaa. Mutta te luulette aina, ett�
kaikki mik� teille tapahtuu, tapahtuu ensi kerran maailmassa. Ja
k�rsitte--k�rsitte--kokemattomina--yksin--ja v�lillemme kasvaa
v�hitellen l�p�isem�t�n, yh� paksuneva muuri... Kaikki onkin nyt niin
toisin kuin oli. Min� olen k�ynyt niin tarpeettomaksi ... usein
inhottaa minua oma itseni, enk� tied� mit� varten ollenkaan olen ... ja
mit� tehd� itseni kanssa...
MARTTA: Mutta �l� nyt vaan suinkaan sano is�lle.
ROUVA VALTANEN: Enk� voi en�� seurata nuorten el�m��? Olenko niin
tylstynyt? Muistini on todella hyvin huonontunut... Minulla on liiaksi
n�it� talouspuuhia, en ole milloinkaan joutanut kallistamaan korvaani
lasten ��nille. Sanokaa miksi t�m� talous on niin suuri, niin
tarpeettoman suuri? Mit� varten, ah, mit� varten kaikki maailmassa?!
Previous Page
| Next Page
|
|