|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
Silloin viskattiin lyhyt s�hk�sanoma ovesta sis��n.
"Eugen Schaumann oli ampunut kenraalikuvern��ri Bobrikoffin".
Ei milloinkaan ennen suurta vallankumousp�iv�� 17 p. maaliskuuta 1917,
ole rinta noussut kunnon kansalaisella niin keve�sti, kuin sin� p�iv�n�,
jolloin levisi tieto, ett� nuori kansalaissankari Eugen Schaumann oman
henkens� hinnalla vapautti maan siit� hirvi�st�, joka on sit�
painostanut, kuin tuikea kuolema. Ei milloinkaan ennen ole Suomen kansa
niin riemuinnut, kuin ihanan sankarin paarien ��ress�. Usko vapauteen,
luotto tulevaisuuteen, taistelu-into, edistyshalu levisi kuin kulovalkea
uhaten taantumusta.
Ja suurlakossa syksyll� vuonna 1905 nousivat kumouksen aallot korkealle.
Vuonna 1905, er��n� kauniina hein�kuun aamuna, astui nuori ven�l�inen
tykist�luutnantti Pietarista tulleesta rautatievaunusta Helsingin
asemasillalle ja etsi silmill��n kantajaa, jolle uskoisi matkalaukkunsa.
H�n n�ytti olevan aivan yksin. Virallisella kohteliaisuudella h�n
tervehti paria korkeampaa upseeria, jotka sivumennen tekiv�t kunniaa.
Suomalainen kantaja otti h�nen matkatavaransa, kuunnellen tyynen�
ven�l�isen upseerin vilkkaita selityksi�.
Suomalainen katsoi n�yr�n n�k�isen�, mutta peitetyll� halveksumisella
hallituksen edustajaa. Ja t�m� taas tunsi itsens� kuin noloksi t�m�n
tyynen, varman katseen vaikutuksesta.
Nuori upseeri istui ajurin roskaan, kysyi ven�j�ksi hotellia ja ajuri
l�ksi ajamaan poikki rautatientorin Mikonkatua yl�s.
Upseeri katseli ymp�rilleen. H�n n�ki vilahdukselta Kansallisteatterin
jykev�n edustan harmaasta kivest� hakattuine koristeineen. H�n kiinnitti
huomionsa Ateneumin puhtaisiin muotoihin. H�n vaipui mietteisiin. T�m�n
pienen maan p��kaupunki vaikutti h�neen kunnioitusta her�tt�v�sti. H�n
tunsi olevansa siistiss�, sivistyneess� ymp�rist�ss�.
Ajuri seisahtui K�mpin eteen. Upseeri maksoi ja astui eteiseen. Siell�
vallitsi sama siisteys, sama j�rjestys, mik� vallitsi kaduilla. Sama
kohtelias, mutta halveksiva katse piili t��ll�kin palvelijoiden
silmiss�. Ohikulkevat muut, my�skin suomalaiset, matkustavaiset
osoittivat selvemmin halveksumistaan.
P��sty��n huoneeseensa Arkadj Petrovitsj Jemeljenoff viskasi p��lt��n
pukunsa, peseytyi ja vaipui uneen.
H�n olikin viime viikot valvonut paljon. Koulututkinnot Mihailoffskin
tykist�koulussa oli h�n suorittanut loistolla. Siihen h�n oli hieman
ponnistanut. H�nen is�ns� oli everstiluutnantti. Vanhemmilla oli kyll�
palkka ja aatelisasema, mutta se ei riitt�nyt ylen pitk�lle. Arkadjin
t�ytyi ajatella, ett� h�nen oli kunnostautuminen koulussa noustakseen
�kki� arvossa. Se oli ollut �idin viimeinen sana. Ole kunnollinen
upseeri!
Arkadj Petrovitsh oli ollut hyv� poika. H�n oli kovin hyvin kasvatettu,
sen arvostelun antoi h�nest� h�nen kuolemansa j�lkeen
taantumuksellisinkin upseeri. H�n oli hyvin kasvatettu, ehk� siksi liian
kokematon ja herkk� tunnelmille.
Keskikes�n aurinko paistoi hele�n� Esplanaadin kadun puoleisesta
ikkunasta nukkuvan vuoteeseen. Alhaalta kuului issikkarattaiden kolinaa.
Ja avonaisesta ikkunasta hel�hti lintujen viserryst�. T�m� tuntui
melkein maalaiselta. Olihan Helsinki pietarilaisten mielest�
kes�huvilakaupunki. Sen oli Arkadj Petrovitsjkin kuullut sukulaisiltaan,
jotka olivat viett�neet kes�ns� Kaivopuistossa.
Nukkuva her�si. H�n loi raskasmielisen katseen pitkien slaavilaisten
silm�ripsiens� alta vastaiseen sein��n, joka oli tyhj�. Hotellihuone on
aina alaston. H�n etsi kellonsa ja katsoi sit�. Se oli kahdentoista
korvilla. Iltap�iv�ll� h�nen vasta tarvitsi ilmoittautua rykmentin
p��llik�lle.
Menisik� k�velem��n? Tuskinpa kannattaisi menn�, muualle kuin sy�m��n.
Arkadj Petrovitsj ei ollut viel� vieraantunut tykist�koulun ankarasta
kurista. Ollen varaton ja umpimielisempi kuin muut, oli h�n ottanut
hyvin v�h�n osaa juominkeihin loma-aikoina. Ne h�n oli viett�nyt
Sis�-Ven�j�n hiljaisuudessa ja yksitoikkoisuudessa sukulaistensa
maatiloilla.
Previous Page
| Next Page
|
|