Vallankumouksen vyöryssä by Elvira Willman


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 15

V.


Elma joi teet� illalla kello 10. On maanantai ja 30 p. hein�kuuta 1906.

Kuuluu kumeita kanuunanlaukauksia. Elma tarkkaa niit�.

Olisiko Viaporin kapina puhjennut. Ensi t�r�hdysk� annetaan
hirmuhallitsijan valtaistuimelle?!

Punakaartin p��llik�n luo on kokoontunut miehi� neuvottelemaan. Ne
siirtyv�t Elman huoneustoon.

Elma ei ota osaa keskusteluun. H�n laittaa teet�, sill� palvelija on
varovaisuuden vuoksi l�hetetty pois kotoa.

Agitaattorit ja suunsoittajat, politikoitsijat ja puolueen johtomiehet
v�ittelev�t -- v�ittelev�t, otetaanko osaa kapinaan vai eik�.

Sill'aikaa nuoret yst�vykset ja sotilaat soittavat kuolinsoittoaan
Viaporin pattereilla taistellessaan vapauden puolesta.

Koko y� kest�� poliitillista kokouksenpitoa.

Elma sanoo:

-- Aamiaiseksi tulemme Viaporiin.

Tykkiv�enkapteeni sanoo arasti:

-- Sit� ei tied�.

Elma j�� miettim��n.

Miks'ei ole ennen harkittu asiaa, ennenkuin nuoret uhrit on viskattu
vallankumouksen vy�ryyn, taantumuksen Molokin kitaan?!

Elmaa alkaa ep�ilytt�� ja h�nen kurkkuansa kuristaa..

Olisiko t�ss� yksityisten seikkailuhalu peliss�? Olisiko asema ep�selv�?
Olisivatko sotilaat ja nuoret vallankumoukselliset upseerit saatettu
ansaan?!

Keskell� y�t� Elma, oli juossut Kaivopuiston rantaan katsellakseen
Viaporia.

Sielt� kuului toisinaan kuularuiskun r�iskint��. Toisinaan kumeita
laukauksia. Linnoitus oli muuten ihan pime�.

Oi, kuinka Elma olisi tahtonut rient�� taisteluun. Vaan h�n ei sinne
p��ssyt. Eik� nuori upseerikaan p��ssyt sielt� en�� pois. Arpa oli
langennut.

Seuraavana p�iv�n� oli kuin touhun kuumetta. Elma toimitti monenlaisia
teht�vi�. H�n ei ajatellut, ei arvostellut. H�n kulki kuin unessa, kuin
kone, -- ajatus yhteen kohdistuneena -- kapinan voittoon -- ja
taantumuksen hirvi�n kitaan joutumisen v�lttym�st�.

El�intarhan rinteell�, T��l�nlahden rannalla leyhyy elokuun ihana ilma.
Punakaartilaisia valvoo rinteell�, valmiina taisteluun. Pime�ss�
vallitsee yst�vyys tuntemattomien ja tuttujen v�lill� niin lujana, niin
pettym�tt�m�n� kuin se yst�vyys, joka yhdist�� kuolemaan vihityt.

Kukaan ei ajattele itse��n. Pikkusielujen arkip�iv�inen toinen toisensa
repiminen yhteisen saalistamisen himosta ahtailla mets�stysmailla, miss�
mets�st�jien t�ytyy riistan puutteessa poistaa tielt��n toinen toisen,
se kidutushalu on vaiennut suuren laajentavan taiston edess�, joka
k�sitti koko mailman vapautta, kansojen veljestytt�mist�, sosialistisen
ihanteen toteuttamista ja Suomen ja Ven�j�n pelastamisen tuhoavasta
ry�st�j�rjestelm�st�.

Airueet tulevat. P��t�st� pohditaan.

Taas Elmaa ahdistaa. Sanomalehtimiehet juttelevat kylm�sti kesken��n,
onnistuuko kapina -- vai eik�. Se ei heit� peloita. Heid�n nahkansa ei
ole vaarassa -- mutta niitten, joiden henki on viskattu vaakaan, niitten
on toisin laita.

Elma menee kotia. H�n istuu pime�ss� huoneessa. Nuori suomalainen on
seurannut h�nt� toverillisesti l�pi kaupungin. Suomalainen k�sitt��
h�nen tuskansa -- ja tarjoo lohduttavana k�tens�. Ja Elman on niin
raskas olla.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 21st Dec 2025, 6:40