|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Kukaan aikuisista ei hiisku sanaakaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen
kuuluu ulkoa vihdoin asemamiehen saappaiden kopina, kuuluu hänen kolmas
soittonsa, konduktööri puhaltaa pilliinsä, vihellys--olemme liikkeellä,
tärähtelemme, tärähtelemme kovemmin, tärisemme, lennämme...
Katse alkaa harhailla matkustajasta toiseen. Ei mitään
mielenkiintoista. Yhtä harmaata ja vähäpätöistä kaikki. Luonto
aurinkoineen voi usein olla harmaata ja ikävää, niin että mieluummin on
siihen katsomatta. Mutta kuinka paljon harmaampaa ja ikävämpää voikaan
olla junavaunun unisen riutunut väestö! Suorastaan haluttomuuden
herättäjänä, apatian peruskuvana! Ennen menisi meren yksinäiselle
kalliolle vilpoisten laineiden joukkoon, kuin yhdeltäkään noista
kysyisi minne hän matkustaa ja mitä varten. Matkustakoot minne ikinä
haluavat!
Mutta täytyyhän aivojen aina ajatella ja myös silmän aina katsoa.
Parempi sitten katsoa johonkin yhteen kuin harhailla yhdestä toiseen.
Ja niinpä on vastapäätäni katsottavana jotain epämääräistä harmaata,
tarkemmin nähtynä se on harmaata sukkaa kutova vanha harmaa rouvan
tapainen, sankalasit nenällä. Aurinko syleilee häntä valtoinaan. Hän
tuntuu muita matkustajia jos mahdollista vieläkin ikävämmältä.--Ja
tuohonko nyt saan siis tuijottaa neljä, viisi pitkää tuntia
lakkaamatta! Mikä viehättävä perspektiivi!
Omatunto sanoo tähän: jokaisella noista vähimmistä on oma suuri
kohtalonsa!--Minä vastaan omalletunnolle: tiedän, tiedän, jokaisella,
ihan jokaisella, kunhan vaan ei nyt!
Ja koetan väkisin ummistaa silmäni.
Ei nukuta, katse harhailee omin päin, kunnes pysähtyy taas harmaaseen
rouvaan. Sukkapuikot käyvät vinhaan, hiljaa kilisevät. Välistä on yksi
sukkapuikoista hänen hampaattomien huuliensa puristuksessa, välistä
katse nousee silmälasien ylitse ja ryppyinen suu kuiskaa silmukkojen
luvun. Huh, kuinka aurinko paahtaa häneen! Minun tulee kuuma vaan
katsellessa häneen, vaikka onneksi istun varjossa.
Neljäs asema lähdettyä. Jotain virtoja, siltoja, laitureita,
lautatarhoja... Huh!--Mutta--turisti onkin noussut, kokoilee kamsunsa,
tila väljentyy, olemme työläisen kanssa kahden pitkällä penkillämme.
Vihdoinkin! Saapi ottaa takin napit auki ja antaa liepeiden retkottaa
irrallaan! Mikä autuus! Ikkunat auki kummin puolin! Johan taas olemme
liikkeellä. Läpi vaunun tuulee huikeasti. Roska silmässä. Mutta antaa
olla!
»Jokaisella, ihan jokaisella noista vähimmistä...»--jankuttaa omatunto.
»Jokainen heistä elää jotakin ihmeellistä omaa elämäänsä»--jauhaa se
jauhamistaan. Sepä nyt merkillistä, ajattelen, ei saa rauhaa enää
kurjalla junamatkallakaan! Aina vaan lähimäinen ja lähimäinen!--Mutta
rouvan katse on alkanut tuon tuostakin vilkua kutimesta minuun.
Katseemme ovat kohdanneet yhtämittaa toisensa. On ilmeistä, että rouva
odottaa minun alkavan keskustelun. Äläpäs luulekaan!
Mutta rouva jo hymyilee, näkee ikkunasta lammaslauman säikähtyneenä
pakenevan junaa, katsoo minuun ja--hymyilee. Minun pitää näet silloin
myös hymyillä.
--Minua vaivaa reumatismi, tokasen vihdoin hänelle, osaksi
vaiteliaisuuteni puolustukseksi ja osaksi tyydyttääkseni omantunnon
ryhtymällä vihdoinkin keskusteluun vaunun ikävimmän »lähimäisen»
kanssa, jolla nyt on »oma suuri kohtalonsa» j.n.e.
--A?--kysyy hän katsahtaen lasiensa yli ja anteeksianovasti hymyillen.
Siis venakko! Se vielä puuttui!
Ajattelin kuitenkin, että on hyvä toisinaan harjoituksen vuoksi puhua
tuota kieltä, muuten se minulta kokonaan unohtuu. Ja sanoin siis
venäjäksi, että minulla on pahanlainen reumatismi--tietäisikö hän ehkä
jotain apua siihen.
Venättä kuultuaan hänen kasvonsa kirkastuivat, sukankudin pantiin heti
syrjään ja mitä suurimmalla nautinnolla hän oli heti valmis vaikka
kuinka pitkiin neuvotteluihin.
Hän oli matkalla Hankoniemeen, kylpylaitoksessa olevia sisariansa
katsomaan.
--Vai on teillä reumatismi? Missä? Selässä? Se on ishias, se on ishias!
Se on ishias, sanon minä teille. Tietysti ishias! Ruumiillista työtä!
Niin, niin, ruumiillista työtä! Riisuutukaa alastomaksi, ottakaa lapio
ja kaivakaa, kaivakaa, kaivakaa, kunnes paranee. Ja se paranee pian,
hyvin pian, minä vakuutan. Ei muuta kuin riisuutukaa, lapio ja
kaivakaa. Onko puutarha? On? No ja kaivakaa.
Previous Page
| Next Page
|
|