|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 50
Hetken kuluttua, jolloin h�n n�ytti ik��nkuin kokoavan ajatuksiansa, h�n
virkkoi, ett� is�ni nyt n�ki edess��n onnettoman mutta n�yr�n miehen,
jota Jumalan oli t�ytynyt ankarasti kurittaa, ennenkuin h�nen mielens�
oli taipunut H�nen tahtoonsa. T�m�n onnettomuuden nimess� h�n nyt tahtoi
pyyt�� is��ni suomaan h�nelle entisen yst�vyytens�.
H�n ei nyt halunnut puhua heid�n eripuraisuutensa syyst�, siin� asiassa
h�n oli menetellyt parhaan vakaumuksensa mukaan. Mutta h�nell� oli
toinen asia syd�mell��n, ja n�in sanoen h�n laski k�tens� olkap��lleni
ja istuutuessaan taas sohvaan veti minut yst�v�llisesti luokseen.
H�nen tytt�rens� Susanna -- h�n jatkoi huokaisten, oli pari p�iv��
ennenkuin Jumala otti h�net luokseen, uskonut is�lleen, ett� h�n oli
pit�nyt minusta aina lapsuudestaan asti ja ett� me olimme antaneet
toisillemme uskollisuudenlupauksen, p��tt�en kertoa suhteestamme
vanhemmillemme minun tultuani ylioppilaaksi.
H�n oli ensin alussa t�t� ankarasti vastustanut monestakin syyst�, ennen
kaikkia minun sairaaloisuuteni ja molempien meid�n nuoruutemme t�hden.
Mutta Susanna oli t�ss� suhteessa osoittanut niin syv�� vakavuutta ja
niin lujaa tahtoa, ett� h�nelle, joka tunsi tytt�rens� luonteen, oli
k�ynyt selville, ett� t�m� rakkaus oli vuosien kuluessa juurtunut h�neen
niin syv�sti, ettei se en��n ollut poiskitkett�viss�. Ja nyt se oli
h�nen parhaana lohdutuksenansa onnettomuudessa, ett� h�n samana aamuna,
jolloin he l�htiv�t tuolle onnettomalle matkalle, oli antanut my�ten,
luvaten lis�ksi viel� koettaa hankkia minunkin is�ni suostumuksen.
Sen sijaan h�n nyt oli t�ss� ilman tyt�rt�, ja is�nikin taloon oli suru
l�yt�nyt tiens� kohdaten h�nen ainoaa poikaansa. H�n tahtoisi is�ni
suostumuksella t�st�l�hin aina pit�� minua omana lapsenaan.
Is�ni istui kauan kalpeana ja h�mmentyneen�; n�ytti silt�, kuin h�nen
olisi ollut hyvin vaikea k�sitt�� mit� puhuttiin.
Vihdoin h�n nousi, ojentaen sanaakaan sanomatta papille k�tens�.
Sitte laski h�n k�tens� olkap��lleni niin lujasti, ett� tunsin sen
painon, katsoi minua silmiin ja sanoi hiljaisella, ihmeellisen lempe�ll�
��nell�:
�Jumala auttakoon sinua, lapseni. Sinua on suru kohdannut nuorena; kunpa
jaksaisit sen kest��.�
H�n aikoi l�hte� j�tt��kseen meid�t kahden kesken, mutta k��ntyi ovella
sanoen, ett� minun kai oli paras nyt seurata papin mukana j�tt��kseni
Susannalle viimeiset j��hyv�iset.
V�h�n my�hemmin kuljin min� papin rinnalla pappilaan. Meid�n suhteemme
oli nyt hyvin l�heinen, ja h�n kertoi lohdutellen minulle kaikki, mit�
Susanna oli puhunut taivuttaakseen h�net suostumaan.
�Tytt�reni tiesi, Jumalan kiitos�, lopetti h�n ik��nkuin helpotuksesta
huoaten, �ett� h�nell� oli yst�v�, johon h�n h�d�n hetken� saattoi
turvautua.�
Pappi vei minut saliin, miss� uutimet olivat lasketut alas; h�n seisoi
hetkisen paarien ��ress�, mutta silloin sy�ksyiv�t kyyneleet h�nen
silmist��n, virraten rakeina pitkin h�nen leveit�, voimakkaita
kasvojaan; sitte h�n k��ntyi ja l�ksi.
Siin� h�n makasi, neitsyeellisen kauniina valkoisessa puvussaan. H�nen
p��h�ns� oli sidottu keve� seppele valkoisine kukkineen ja vihreine
lehtineen, ja silm�nr�p�ykseksi v�l�hti mieless�ni n�ky, joka minulla
oli ollut joulutanssiaisissa. Hienot k�det olivat ristiss� h�nen
rinnoillaan, ja vasemman k�den sormessa min� kyynelsilmin n�in oman
vanhan vaskisormukseni pienine sinisine lasihelmineen, jota h�n oli
kantanut siit� asti, kun sai is�ns� suostumuksen.
Entinen ilmeik�s, lujatahtoinen piirre suun ymp�rill� oli kuolemassa
muuttunut hiljaiseksi, onnelliseksi hymyksi, joka yliluonnollisena
kirkastuksena levisi h�nen hienoille kauniille kasvoilleen, h�nen
leve�lle, puhtaalle, marmorinvalkealle otsalleen.
H�n lep�si niin lapsellisen turvallisena, kuin tiet�isi h�n nyt
uskollisen, kaikkivoittavan rakkauden salaisuuden, ja kuin h�n olisi
mennyt vain edelt�p�in opettaakseen sit� minulle valkoisen enkelin
hahmossa, koska Jumala ei ollut sallinut h�nen yhdess� minun kanssani
kantaa risti�ni t��ll� maan p��ll�.
Kun huomasin, ett� minua tahdottiin poistumaan, luin viimeisiksi
j��hyv�isiksi hiljaa Is�meid�n, painoin keve�n suudelman h�nen
otsalleen, h�nen huulilleen ja yhteenliitetyille k�silleen siihen
kohtaan, miss� vaskisormus oli, ja l�ksin sitte katsomatta en��
taakseni.
Previous Page
| Next Page
|
|