|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
Kaikkea odottamatonta, kaiken mahdollisen mahdollisuutta on h�n, luonnon
yhteydess� eletyist� lapsuus-vuosista asti, tottunut pit�m��n jokaista
rauhallista hetke� uhkaavana miekkana, ja t�m� vaisto seuraa h�nt� h�nen
seurustellessaan ihmistenkin kanssa.
Sill� aikaa kun sin� puhut h�nen kanssaan, h�n ehk� siten sukeltaakin
sieluusi, sinun aavistamattasi, kerta toisensa j�lkeen, ja ilman ett�
mieliala siit� h�iriytyy.
H�n tekee sen, vaikka h�n onkin kyyneliin asti liikutettuna -- se on
h�nen luontonsa ja sit� h�n ei heit� vaikka olisikin vaihtanut
luonnonel�m�ns� sivistyneihin oloihin. H�n v�istyy syrj��n, hiipii
mielikuvituksellaan ja valppaalla ep�luulollaan ajatuksiisi tarkastaen
niit� joka puolelta -- niin, oikean nerokkaan ruijalaisen min� uskon --
itse olen sellaiseen liian v�synyt ja v�linpit�m�t�n -- sinun
aavistamattasi k�det taskussaan voivan sukeltaa sisimpiin ajatuksiisi,
otsasta sis��n ja ulos takaraivosta.
Etsiv�ksi poliisiksi ja valtiomieheksi h�n sopisi erinomaisesti, jos
h�ness� vain olisi hiukan enemm�n tahdonlujuutta eik� h�n olisi niin
lapsellisen altis hetken vaikutuksille; mutta siin� onkin h�nen heikko
puolensa.
Puhun t�st� syv�lle juurtuneesta kansanluonteen piirteest� sellaisena,
kuin se esiintyy tyypillisiss� luonteissa, enk� sill� tahdo sanoa, ettei
Ruijassa olisi lujaluontoisiakin miehi� -- sellaisia on, ja ne
karaistuvatkin t��ll� ehk� paremmin kuin muualla ja kohoavat todelliseen
suuruuteen.
Alkuper�isess� ruijalaisessa suvussa on luullakseni aina muutama pisara
lappalaisverta.
Muutkin ovat tehneet sen huomion, ett� miss� taru kertoo Helgelannin
etevimpien talonpoikaissukujen polveutuvan puolihiiseist� ja
vuorenj�ttil�isist�, tarkoitetaan sill� lappalaista syntyper��. Meid�n
kuningassukumme polveutuvat lappalaisista, ja �Fin� oli arvossa pidetty
nimi, jota on kantanut moni maamme parhaita miehi�, kuten esim. Fin
Arneson[1].
[1] �Fin�-sanalla tarkoittaa norjalainen lappalaista, suomalaista taas
h�n kutsuu �Kv�n�'iksi.
Harald Kaunotukka ja Erik Verikirves naivat lappalais-tytt�j�.
Tuo salaper�inen, puoleksi aistillinen vetovoima, jota pidettiin n�ille
ominaisena, olikin vain suuren, l�pi aikojen kahden vierasten
kansanainesten v�lill� tapahtuneen yhtymisen eroottinen ilmaus: siin�
olivat yhtyneet vaaleatukkainen, sinisilm�inen, ylev� ja arvokas
pohjanmies ja tumma ruskeasilm�inen, vilkas, mielikuvitukselle altis,
luonnon salaper�isyytt� uhkuva, mutta heikkoluontoinen, sorrettu
lappalainen, joka viel� t�n�kin p�iv�n� suksillaan kuljeskellen laulelee
surumielisi� laulujaan monen norjalaisen mieless�, vaikkei t�m�
rotuylpeydess��n edes aavistakaan olevansa sukua sille kansalle.
Muuten ilmenee minun kokemukseni mukaan suuri eroitus, mik�li tuo
sekoitus on tapahtunut heikon lappalaisen tai rotevan, voimakkaan,
itsep�isen suomalaisen eli kainulaisen kanssa. Siin� on ero kuin mollin
ja duurin v�lill� samassa musiikkikappaleessa.
Lappalaissekoituksella on ollut ratkaiseva merkitys nykyisen Norjan
kansan henkisiin ominaisuuksiin n�hden.
Kainulaisnorjalainen sekoitus on luonut tarmokkaita, loogillisia,
uhkamielisi� ja toimintakykyisi� ihmisi�. Se on varmaankin suuressa
m��rin ter�st�nyt meid�n �stlantilaisen ja trondjemilaisen heimomme.
Ruijassa on sit�vastoin p��asiallisesti lappalaissekoitus ollut
vallitsevana ja sen mukaan on kansanluonnekin muodostunut.
Kainulais-norjalainen on ruijalaisen luonnon herra, lappalaisnorjalainen
taipuu sen alle ja k�rsii sen ylivoimasta.
Ruijalaisen luonnon vastakohdat ovat siksi voimakkaat ja ��rim�iset,
ett� sen keskuudessa el�v� ihminen aina on murtumisen vaarassa.
Synkk�mielisyydell� ja surunvoittoisuudella, joka siell� valtaa itse
kansanmiehenkin ja joka niin usein johtaa mielenvikaisuuteen ja
itsemurhaan, on varmaankin syv�t juurensa n�iss� luonnonsuhteissa:
pitkiss� pimeiss� talvissa raskaine mahtavine n�kyineen, jotka painavat
sielun yksin�iseen valonkaipuuseen, voimakkaissa, �kkin�isiss�
vaikutelmissa, jotka sek� valoisana ett� pime�n� vuoden aikana liian
syv�sti j�rkytt�v�t sielun sisimpi� herkki� kieli�.
Previous Page
| Next Page
|
|