Kullankaivajat ja indiaanit by Mayne Reid


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 59

�Hyv�,� sanoi eversti, �min� kiit�n teit�. Teid�n is�nne saa ylpeill�
sellaisesta pojasta. Ja nyt,� jatkoi h�n k��ntyen don Julianon puoleen,
�kootkaa kaksi sataa uljaimpia miehi�nne ja liittyk�� meihin p�iv�n
valetessa Arispen ulkopuolella.�

�Luottakaa minuun,� sanoi don Juliano Romero.

H�n poistui nopeilla askelilla.

H�nen maatilansa sijaitsi melkoisen matkan p��ss� kaupungista ja
ehti�ksens� koota v�kens� m��r�ttyyn aikaan, oli h�nen pit�minen
kiirett�.

Tilanhaltijan menty� antoi eversti kutsua kaartinupseerin ja antoi
h�nelle k�skyn niin pian kuin mahdollista kokoomaan lansieerirykmentin
Zacastecaan rykmenttiupseerit.

Se ei vaatinut paljoa aikaa.

Huhu nuoren englantilaisen tulosta oli kohta levinnyt kaupunkiin ja oli
yleisen� puheluaineena.

Nuoren miehen ilmestyminen puoleksi v�syksiin ajetulla hevosella oli
pannut kuvitusvoiman liikkeelle ja niinkuin usein tapahtuu, oli arvattu
melkein oikein. Viel�p� oli Salaper�isen vuoren nime� lausuttu
ihmisjoukossa ja salaman nopeudella oli se uutinen levinnyt, ett�
Villannevan ja Tresillianin matkue oli joutumaisillaan villien k�siin,
ellei jo ollut joutunutkin.

Huuto �Los indios! Los indios!� kaikui l�pi koko kaupungin ja kun
Zacatecas-lansieerien torvi toitotti jokaisessa kadun kulmassa, tiesiv�t
kaikki, ett� rykmentin piti l�hte� ulos aavikolle.

Muutamat kuvittelivat jo, ett� apakit uhkailivat kaupunkia.

Sin� y�n� ei kukaan nukkunut Arispessa ja kun p�iv�n ensi koitossa
lansieerit asettuivat suurelle torille nuori Tresillian etunen�ss�
everstin rinnalla, tervehdittiin heit� huudoilla, jotka eiv�t koskaan
tahtoneet vaieta.

Kaikki eskadroonat oivallisilla aseilla varustettuna ja ratsain,
kulkivat p��llikk�ns� ohitse, ennenkuin alkoivat tuon pitk�n
ratsastuksen ulos er�maahan. Sen per�st� seurasi kuormasto vaunuja,
kuormana ruokavaroja, vett� ja rehuja sek� ambulanssivaunuja
haavoitettuja varten.

V�h�n matkaa Arispen ulkopuolella yhtyi don Juliano Romero ja h�nen
kaksi sataa peoniansa s��nn�lliseen ratsujoukkoon, jonka keskell�
kuljetettiin muutamia tykkej�.

Tilanomistaja ratsasti koko joukon etunen�ss� ynn� eversti Requennes ja
Henry Tresillian, joka koko y�n hyv�sti lev�tty�ns� n�kyi t�ydellisesti
voimistuneelta vaivoistaan, ja koko ratsastajajoukko ohjasi tahdikkaassa
juoksussa matkaansa Salaper�ist� vuorta kohden.




Yhdeks�stoista luku.

Viimeinen uroty�.


Kymmenen p�iv�� sanansaattajan l�hd�n per�st� saivat Salaper�isen vuoren
n�listyneet ja ep�toivoiset asukkaat todistaa n�ytelm�n, joka suuressa
m��rin oli omiaan lis��m��n heid�n tuskiansa.

J�lkeen puolen p�iv�n n�kiv�t he taivaan rannalla pitk�n jonon
ratsastajia, jotka heti tunsivat villeiksi.

Ne olivat kojoteeroja, jotka palasivat retkelt��n Horcasitaan rannoilta.

Siin� m��r�ss� kun he verkkaan l�heniv�t -- jokaisella ratsastajalla oli
raskas kuorma saalista -- eneniv�t meksikolaisten tuskat.

Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mist�
el��, eiv�t he koskaan ajattele onnetonta loppup��t�st�. Pommitus ei
l�hesk��n peloita heit� niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun
n�l�nh�t� alkaa -- hyv�sti silloin tarmo.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 22nd Dec 2025, 17:48