|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 57
�Te olette oikeassa, don Juliano,� sanoi eversti. �Ja jos min� itse en
voikaan heitt�� koko rykmentti�ni t�h�n seikkailuun, niin on minun
oikeuteni viel�p� velvollisuutenikin l�hett�� pari, kolme eskatroonaa.
Cecilio,� lis�si h�n k��ntyen ordonnansiupseerinsa puoleen, �tehk��
hyvin ja sanokaa majori Garcialle, ett� minun nyt heti pit�� puhutella
h�nt�.�
Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin.
Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta.
�Huomatkaa,� sanoi nuori upseeri, �te odotitte sanansaattajaa, herra
eversti, ja min� luulen, ett� tuolla ulkona on sanansaattaja, jota
v�kijoukko tuopi t�nne.�
Eversti ja don Juliano sy�ksyiv�t ikkunaan.
Arispen suurella torilla l�hestyi nuori ratsumies, kalpea, raukeilla
kasvonpiirteill�, vaatteet ep�j�rjestyksess�, tomun peitt�m�n�.
Mutta ratsastaja, joka ep�ilem�tt� tunsi, ett� voimat olisivat lopussa
niin pian kuin asettaisi jalkansa maahan, teki k�dell�ns� liikkeen sit�
taloa kohden, jossa Arispen kaupungin p��llikk� asui.
Tehd�kseen t�m�n liikkeen selvemm�ksi kohotti h�n p��t�ns�.
Eversti tunsi h�net ja puristi kuumeentapaisesti don Julianon k�tt�.
�Taivaan t�hden!� huudahti h�n. �Ellen n�e v��rin, niin ratsastaja ei
ole kukaan muu kuin nuori Tresillian!�
Se oli todellakin h�n, jonka viiden p�iv�n ja viiden y�n hurjan
ratsastuksen per�st� oli onnistunut p��st� Arispeen.
Nuoren miehen voimat olivat lopussa.
Nelj�kolmatta tuntia sitte oli h�nen vesileilins� tyhjentynyt ja h�nen
ruokavaransa loppuneet eik� h�n sen koommin ollut sy�nyt eik� juonut.
Kun h�n havaitsi everstin, ei h�n jaksanut muuta kuin ottaa esille
kirjeen, jonka Estevan de Villanneva oli h�nelle uskonut ja n�ytt�� sen
liikkeell�, joka ilmaisi enemm�n kuin kaikki sanat.
[Kuva: Nuori ratsastaja jaksoi ainoastaan ottaa esille kirjeen ja
n�ytt�� sen everstille.]
Eversti, itse yht� liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylins� h�nt�
vastaan.
Mit� uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa
hyvinvoimisessa? Taikka oliko _h�n_ ainoa elossa oleva t�ydellisen
tappion per�st�?
Henry, jota v�kijoukko yh� edelleenkin ymp�r�i, ehti talolle, hypp�si
alas hevosensa sel�st� ja heitti rahustimet lansieerin k�siin, jonka
eversti oli l�hett�nyt h�nt� vastaan.
�Voinko luottaa siihen, ett� hoidatte jaloa el�int�ni?� sanoi h�n.
�Niinkuin itseenne, sennor,� vastasi sotamies. �Hevonen aina ennen
ratsastajaa, se on niinkuin olla pit��.�
Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla h�nelle
lis�kehoitukseksi ja astui taloon.
Eversti ja don Juliano riensiv�t h�nt� vastaan.
�Te tuotte mukananne ep�ilem�tt� huonoja uutisia,� kysyi
maatilanomistaja.
�Ne ovat kaukana hyvist�,� vastasi Henry. �Mutta te saatte paremman
selon asiasta, kun herra eversti lukee t�m�n don Estevanin kirjeen.�
Eversti otti kirjeen, avasi sen nopeasti ja luki ��neen:
�Rakas veli!
Jos Jumala sallii, ett� sin� kerran saat lukea n�it� rivi�, niin on h�n
meille ollut armollinen. Me olemme mit� tukalimmassa asemassa, joka
p�iv� p�iv�lt� tulee yh� huonommaksi: kaikkein julmimman
apakilaisheimon, kojoteerojen piiritt�min� keskell� er�maata. Rohkea
nuori mies, joka j�tt�� sinulle t�m�n kirjeen, on kertova kaikki
yksityiskohdat asemassamme, joka luonnollisesti viel� on pahentunut
sill� aikaa, mik� on kulunut h�nen l�ht�ns� per�st�. Min� sanon
ainoastaan, ett� henkemme riippuu yksist��n sinusta ja ettei meille,
ellet apuun l�hde, mit��n muuta j�� j�lelle kuin kuolema.
Previous Page
| Next Page
|
|