|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 49
Sill� v�lin kuin jokainen n�in esitti ajatuksensa, antoi gambusino
merkin, ett� h�nell� oli jotakin sanottavaa.
�Teette itsellenne turhaa vaivaa. Aineksia k�yden punontaan ei puutu,
emmek� tarvitse muuta kuin kumartua maahan poimiaksemme niit�.�
�Mit� sitte? Mist� aiotte valmistaa k�ysi�?� huusivat kaikki.
�Juuri n�ist�,� vastasi gambusino, potkaisten syrj��n muutamia kuivia
lehti�, joitten p��ll� h�n istui.
Ne olivat metskalin lehti�, joitten kuituvista, niinkuin hampunkin, voi
valmistaa mit� vahvinta k�ysitavaraa.
T�m� puu, joka jo oli antanut meksikolaisille monta ateriaa, voi siis
sen lis�ksi valmistaa heille mahdollisuuden tuottamaan pelastajia
Arispesta. Ja vuorella l�ytyi niin monta puuta, ettei tarvinnut puutosta
pelj�t�.
Jos kiivaasti k�ytiin ty�h�n k�siksi, voitiin se saada valmiiksi
seuraavan p�iv�n ehtooseen, ja suostuttiin, ett� sill� ajalla kuin
leiripaikassa punottiin k�ysi�, piti don Estevanin ja h�nen yst�v�ns�
aamun valetessa seurata gambusinoa, joka pakopaikalla itsell��n aikoi
heille selitt�� miten aikoi paeta.
Varhain aamulla olivat kaikki ty�ss�. Naiset poimivat metskalin lehti�,
jotka olivat varisseet muutamia p�ivi� sitte. Tuoreita ei sovi heti
k�ytt��. Jokainen leiripaikkaan j��nyt sai osansa t�ss� kummallisessa
k�yden punonnassa ja muuten hitaammatkin tekiv�t ty�t� halulla ja
ilolla, sill� toivo oli palannut ja samalla my�skin rohkeus.
Sill� v�lin kuin jokainen teki parastansa, tarkastivat don Estevan,
molemman Tresillianin, insin��rin ja gambusinon kanssa sit� vuoren
kuvetta, joka edellisen� p�iv�n� oli vet�nyt puoleensa Pedro Vicenten
huomion karneron sy�ks�hdyksen kautta.
Ei puuttunut j�nnityst� mieliss�, kun sinne askeleet ohjattiin.
Nyt niinkuin edellisess�kin ep�onnistuneessa yrityksess� n�htiin
hengess� apuarmeija, eversti Requennesin lansieerirykmentti.
Gambusino oli puhunut totta. H�n selitti selv��n karneron hypp�yksen ja
osoitti, ett� jos seurattaisiin �lykk��n el�imen esimerkki�,
laskeutuminen alas, jos kohta vallan vaikeakin, ei kumminkaan olisi
mahdoton ihmisellek��n. Ojentaen itse�ns� jyrk�nteen yli sellaisen
ihmisen koko rohkeudella, joka toivoo ja jolla ei ole aikaa ajatella
py�rtyv�ns�, tarkastelivat don Estevan ja h�nen seuralaisensa
vuorisein�n kaikki pienimm�tkin erityiskohdat ja seurasivat Pedro
Vicenten huomautuksia. T�m� toimitti n�yttelemist�ns� ihmetelt�v�ll�
selvyydell� niinkuin mies, joka on varma asiastaan.
Toisesta pisteest� toiseen, alkaen noin kolmenkymmenen jalan p��ss�
yl�reunasta, oli t�m� vuoren sein� jono pieni� ja hyvin kapeita kallion
s�rmi�, joitten pit�isi olla aivan n�kym�tt�mi� alangolta p�in, mutta
j�tt�isiv�t tarpeeksi tilaa ihmiselle pysy�ksens� pystyss� niitten
p��ll�. K�yden avulla pit�isi voida laskeutua alas toiselta s�rm�lt�
toiselle. Viimeiselt� s�rm�lt�, noin sata viisikymment� jalkaa ylemp�n�
maan pinnasta, laskeutui tuo paljas ja aivan sile� kallio hiukan
viett�m�ll� alas llanoon asti, ja t�t� viettoa my�ten oli kiihko-ajosta
pelj�stynyt karnero hyvin hyv�sti voinut soluttautua, ehk�p� py�ri�kin.
T�m�n viimeisen matkan palasen korkeus ansaitsi ep�ilem�tt� tulla
huomioon otetuksi. Mutta solmunuoralla, joka oli hyv�sti kiinnitetty ja
jota viimeisell� kallion s�rm�ll� pitiv�t kiinni ne kaksi miest�, jotka
olivat auttaneet h�nt� sinne p��sem��n, piti yksin�isen, taitavan ja
kylm�verisen miehen hyv�sti voida suoriutua. Kokonaisuudessaan oli
laskeutuminen tosin vaarallinen, -- mutta joka ei mit��n uskalla, ei se
mit��n voitakaan!
Don Estevan ja h�nen seuralaisensa h�mm�styiv�t n�hdess��n gambusinon
erinomaisen �lyn ottamaan opetusta pakenevasta el�imest�.
Katseet hurmaantuneina ja taivaan rantaan uponneina ei siin� tuokiossa
kukaan ajatellut t�m�n laskeutumisen vaikeuksia, laskeutumisen, jossa
oli viisisataa jalkaa alasp�in ment�v� ja joka oli teht�v�, ennenkuin
voitiin l�hte� marssimaan ulos aavikolle.
Hetken hurmauksessa olisi jokainen heist� tahtonut l�hte� matkalle
minuuttiakaan viipym�tt�, selv�ll� p�iv�ll� ja ajattelemattakaan
indiaanein tutkivia silm�yksi�.
Previous Page
| Next Page
|
|