|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 35
�Se voisi kyll� onnistuakin,� keskeytti gambusino, mutta otaksukaa,
sennor, ettei se tuota mit��n kuolettavaa haavaa, joka kyll� on
mahdollista, kun niill� on niin l�pitunkeumattomat turkit -- kuka
silloin voi taata, ettei ainakin toinen heist� karkaa suoraa p��t�
majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?�
�Te olette oikeassa,� sanoi don Estevan, �mutta me emme voi miss��n
tapauksessa poistua t��lt� tiet�ess�mme, ett� nuo molemmat yh�
edelleenkin ovat elossa.�
�Emmep� tietenk��n,� vastasi Pedro. �Kyll� ne ovat p�ivilt�
p��stett�v�t, mutta v�himm�ll� vaaralla ja vaivalla. Teid�n luvallanne
tahdon t�ll� kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, mink� pyyd�n, on,
ett� jokainen kiipe�� yl�s puuhun. Kun t�m� on tehty, ei kukaan teist�
saa p��st�� hiiskahdustakaan, vaan antaa minun toimia.�
Se paikka vuoren lakeudella, jossa nyt oltiin, oli tuskin enemm�n kuin
nelj�n sadan metrin p��ss� suoraa tiet� siit� vuoren reunasta, joka oli
l�hinn� apakilaisten leiri�. Vuori oli t��ll� alas lakeudelle asti
hiukan kalteapintainen ja sile� kuin metallilaatta. Vuoren sein�
ylh��lt� alas oli melkein tasaista, kallio ilman v�hint�k��n halkeamaa.
Ainoastaan yl�reunassa, jossa v�h�n multaa oli kokoontunut syvennykseen,
kasvoi puu, joka ojensi itsens� reunasta ulosp�in. Suurin oksa, kuusi
jalkaa pitk�, oli siksi vahva, ett� se hyvin hyv�sti voi kannattaa
t�ysikasvuisen ihmisen.
Kun kaikki mets�st�j�t olivat saadut korjuuseen karhujen tavoteltavista
ja levottomina istuivat ylh��ll� puissa, l�hestyi gambusino, joka oli
ladannut pyssyns� kumpaisenkin piipun, tasaisilla askelilla noita
kauheita hirvi�it�.
Hyv�sti voi kyll� mieless�ns� kuvitella miten kaikkien silm�t olivat
kiinnitetyt tuohon rohkeaan mets�st�j��n, joka silminn�ht�v�sti uskalsi
henkens� toimittaakseen urosty�n, jonka laadusta ei ollut
aavistustakaan.
Nuo kaksi karhua, jotka yh� istuivat takajaloillaan, n�yttiv�t itsekin
h�mm�styneilt� niin suuresta uskaliaisuudesta ja astuivat lyhyill�
askelilla taaksep�in, m�risten kumeasti vihasina sek� yh� enemm�n
paljastaen armottomia kynsi��n.
Pedro Vicente kulki eteenp�in yh� tyynen� ja tarkoin punnituilla
askelilla. Kun oli noin viidenkymmenen askeleen p��ss� karhuista, alkoi
h�n pilkata niit� herjaussanoilla, joihin karhut vastasivat viel�
selvemmin uhkaavalla m�rin�ll�.
Pedro tuli viel� l�hemm�ksi ja huvitti itse��n heitt�m�ll� kivi� petojen
p��lle.
Se oli liikaa. Vimmastuneet hirvi�t asettuivat k�mpel�sti nelj�lle
jalalle ja paisuttivat sieramiaan muutamia sekuntia, jonka per�st�
gambusinon �rsytt�m� takaa-ajo alkoi, niin ett� roikkui.
Vaikka h�n juoksi kaikin voimin, enn�ttiv�t kumminkin n�m� ulkomuodosta
p��tt�en niin k�mpel�t el�imet alituiseen h�nen kintereilleen, ja mik�
enimmin sai puihin kiivenneet meksikolaiset levottomiksi, oli se seikka,
ett� Pedro ajattelemattakaan hakeakseen tilaisuutta pakenemiseen, ohjasi
juoksunsa suoraan jyrk�nnett� kohti.
Juosten miten kintuista kerkesi, riisui h�n samalla v�hitellen p��lt�ns�
vaatekappaleen toisensa per�st�, jotka heitti taaksensa siten antaakseen
karhuille teht�v��, ja p��si sill� tavalla aina kulloinkin v�h�n matkaa
edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineit�,
l�ksiv�t sen per�st� matkaan kiihtyneell� vauhdilla ja m�risiv�t yh�
raivokkaammin.
Kun Pedro Vicente oli enn�tt�nyt viiden tai kuuden metrin p��h�n
lakeuden �yr��st�, pys�htyi h�n, k��ntyi, pani pyssyn olkap��t�ns�
vasten ja ampui kaksi laukausta per�tysten.
Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi n�ihin kahteen laukaukseen.
Pedot, jotka kumpikin olivat haavoittuneet, sy�ksyiv�t h�nt� vastaan
kauhealla raivolla, ja meksikolaiset n�kiv�t tuossa tuokiossa, lyhyess�
kuin salaman v�l�hdys, gambusinon heitt�v�n luotaan pyssyns� ja klovnin
ketteryydell� hypp��v�n yl�s suurelle oksalle tuossa yll�mainitussa
puussa, joka ojensi oksansa ilmaan jyrk�nteen reunan yli. H�n iski
oksaan kiinni apinan notkeudella ja istui siell� ylh��ll� kaksin reisin,
sill� v�lin kuin nuo kaksi karhua kiihkostansa raivostuneina katosivat
h�nen allensa vuoren sein�n jyrk�nnett� my�ten.
Previous Page
| Next Page
|
|