|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 30
Mit� kullankaivajiin tuli, ei heill� ollut mink��nlaista h�t��. He
olivat tottuneita kaikenlaiseen ty�h�n, eiv�tk� tarvinneet pitk�� aikaa
valmistaakseen itsellens� mukavia suojuksia. Ensimm�iset vesipisarat
tapasivat heid�t hyvin varustettuina uusissa kodeissaan. He olivat
alkaneet rakentamalla vajoja s�ilytt��ksens� omaisuuttaan ja
elintarpeitansa, jotka olivat yht� t�rke�t kuin ampumavaratkin.
Toinen molemmista teltoista oli valaistu. Siell� oli paljon ihmisi�
koolla, Villanneva, h�nen vaimonsa ja tytt�rens�, Robert ja Henry
Tresillian, Pedro, talouden kaitsija sek� insin��rit ja p��llysmiehet
olivat siell� vilkkaassa keskustelussa. Don Estevan selitti toiveitaan.
Pedron kosto oli asettanut paraimmat edut heid�n puolellensa.
Ep�ilem�tt� oli El Cascabelin ensimm�inen luutnantti El Zopilote --
"Musta korppikotka" -- oivallinen ja urhoollinen sotilas, jonka don
Estevan tiesi persoonallisesta kokemuksestaan sotaretkiens� ajoilta,
mutta h�nell� ei ollut samaa vaikutusta miehiins� kuin El Cascabelilla,
joka niin usein oli johdattanut heit� voittoon ja saaliiseen.
Eilisp�iv�n voimain ponnistusten ja mielenliikutusten per�st� olikin
lepo tarpeellinen kaikille, ja ajatuksien vaihtoa ei pitkitetty kauemmin
kuin tarvis vaati.
Kohta, niin pian kuin myrsky oli tauonnut, unhotti jokainen
rauhallisessa unessa p�iv�n surkeuksien todellisuuden.
Vartijat yksin valvoivat niinkuin edellisen�kin y�n�, ja v�himmin
kokeneet k�viv�t vahdissa ensimm�isin� tuntina. _Serape_ihinsa
k��rittyin� he kuljeksivat pitkill� askeleilla rintavarustuksen edess�
sateen tulviessa.
Vuoren juurella olivat punaset vahtimiehet paikoillansa, hekin, mutta
enemm�n alttiina myrskyn raivolle. He pysyiv�t pitemm�n matkan p��ss�
vuoresta -- kolme tai nelj� heist� oli jo myrsky murskannut.
[Kuva: Myrsky oli jo murskannut useita vahtimiehi�.]
Vasta aamupuolella hiljeni myrskyn raivo, ukkosen iskut k�viv�t
harvemmiksi, ja sade lakkasi.
Henry Tresillian oli itsepintaisesti vaatinut saadakseen olla
vartijamiehen� samaan aikaan kuin edellisen�kin p�iv�n�, vaikkei
ollutkaan vuorossansa. Mutta h�n oli ulkona llanolla luullut
havaitsevansa mustan pilkun, mik� h�m�r�sti muistutti hevosta, joka
myrskyn alkaessa oli n�ytt�ytynyt ja heti sen per�st� kadonnut. Voiko se
mahdollisesti olla Krusader? Henry tahtoi saada selv�� asiasta. Pitkien
vartiotuntien aikana piti h�n kaukoputkensa kiinte�sti ohjattuna sit�
paikkaa kohden, jossa luuli n�hneens� rakkaan hevosensa. Vasta viimeisen
salaman leimahtaessa huomasi h�n, ettei ollut erehtynyt. Krusader ei
ollut joutunut vankeuteen eik� ollut kadotettu. Sill� oli ollut �ly�
palata j�rvelle, ja seisoi siell� liikkumattomana ja ulkopuolella
indiaanein tavoitteluneuvojen kantomatkaa.
Henry oli ainoastaan vilahdukselta n�hnyt Krusaderin siin� tuokiossa
kuin leimausta kesti. Mutta siin� hiljaisuudessa, joka seurasi
Jumalanilmaa, kuuli h�n uudistunein kerroin hirnumisen, jonka kyll�
tunsi, ja kun aamurusko koitti, n�ki h�n j�rven rannalla vastap��t�
indiaanein leiri� kauniin Krusaderinsa, joka p�� k��nnettyn� solaa
kohden n�ytti sanovan �hyv�� huomenta� is�nn�llens�.
Kahdestoista luku.
Odottamaton vihollinen!
Henry Tresillian p��sti riemuhuudon kun auringon ensi valossa huomasi
uskollisen el�imens� asennossa, joka ik��nkuin mieli sanoa: �N�etk�s,
is�nt�; en ole sinua j�tt�nyt!�
H�nen riemunsa ei kumminkaan ollut ilman levottomuuden sekoitusta.
Jokaisessa tuokiossa h�n odotti ett� joukkio punasia ratsumiehi� l�htisi
liikkeelle uudelle kiihko-ajolle Krusaderin per��n. T�m�kin oli
ep�ilem�tt� saman pelon alainen, kuin herransakin, sill� se n�kyi olevan
levoton ja liikutettu sek� katseli ep�ilevill� katseilla vuoroin vuorta,
vuoroin vaunuja, joihin indiaanit olivat sitoneet mustanginsa kiinni.
Ehk�p� se my�s kummasteli itseksens�, minne kumppalinsa, matkueen muut
hevoset, olivat viedyt? Kaikessa tapauksessa kielsi sit� sen vaisto
l�hestym�st� korralia.
Previous Page
| Next Page
|
|