|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 28
�Teid�n armonne,� sanoi Pedro, �min� uskallan panna sata yht� vastaan,
ett� kalkkalok��rme nyt on kiemuroinut viimeisen kerran.�
Ja ennenkuin kukaan oli saanut aikaa vastatakseen, jatkoi h�n kiireesti:
��lk�� panko vetoa, teid�n armonne, se on liian my�h��n. Pedro Vicente
ei olekaan se mies, ett� panee veikan siit� mink� varmaan tiet��.�
Raivon ja valituksen huutoja kuului leirist�. Punaihoiset valittivat
aivan varmaan p��llikk�ns� kuolemaa. V�list� kuului kimakoita parkaisuja
ja rajuja huutoja, joita kyyneleet keskeyttiv�t. Ne olivat apakien
sotahuutoja.
T�t� hirmuista melua, jota kaiku enensi ja uudisti, kesti enemm�n kuin
tunnin ajan. Sitte seurasi onnettomuutta ennustava hiljaisuus.
Kullankaivajat kysyiv�t itselt�ns�, eiv�tk� indiaanit raivon vimmassa
uskaltaisi hy�k�t�?
Don Estevan vei kumppalinsa Henryn ja Pedron erilleen muista.
�Jos El Cascabel on kuollut tai ainoastaan niinkin pahasti haavoitettu,
ettei voi joukkoansa johdattaa, niin on Pedron kepponen kaikessa
tapauksessa mestarikepponen. Se j�tt�� meille odottamattomia keinoja
pelastumiseen. Sellaista p��llikk�� kuin h�nt� ei saada sijaan ensi
tuokiossa. Mihin toimiin meid�n vihollisemme ryhtynev�tkin, niin on nyt
kumminkin olemassa yksi voima v�hemm�n. Raivo ei voi kokemusta korvata,
mutta se voi antaa aihetta s��nn�tt�miin hy�kk�yksiin. Sent�hden pit��
ollaksemme valppaampia kuin koskaan. -- Henry, aseta kolminkertaiset
vartijat rintavarustukselle ja sano kaikille, ett� pysyv�t valmiina
milloin hyv�ns�.�
Niin merkillisen tapauksen per�st� olivat kaikki valkoiset jalkeilla. He
kuuntelivat niin hartaasti kuin voivat eiv�tk� rauhoittuneet vaikkeiv�t
kuulleetkaan mit��n ep�ilyn alaista. He tiesiv�t aivan hyvin, ett�
indiaani voi juosta, k�yd� ja kiivet� yht� hiljaa kuin kissa. Vihollinen
voi siis aivan �kki� sukeltaa n�kyviin t��ll� vuoren lakeudella. Ja
vaikka Pedro vakuutti ettei ollut mit��n pelk��mist�, ett� vuoren lakeus
oli luoksep��sem�t�nt� muualta paitsi tuolta huolellisesti vartioidulta
ahdetielt�, ajattelivat valkoiset, ett� heid�n oli pysyminen valmiina
vastustamaan kaikkia yrityksi�. He heittiv�t kivilohkareen
rintavarustuksesta alas. Se t�rm�si kaikkea vastaan tiell�ns�, mutta ei
sattunut mihink��n el�v��n olentoon. Don Estevanin k�skyst� uudistettiin
t�t� monta kertaa, mutta aivan samalla seurauksella.
Kun n�m� varokeinot olivat toimitetut, l�hetti Don Estevan osan
miehist��n takaisin vartiotulelle, ettei heit� turhaan v�sytt�isi. Itse
h�n vet�ytyi takaisin telttaansa rauhoitettuaan naisia ja tehty��n
heille selkoa asemasta.
Kun p�iv�nkoiton ensimm�isess� valossa jotain voitiin eroittaa, eiv�t
valkoiset n�hneet mit��n muuta ahdetien pohjassa kuin nuo alas
vy�rytetyt kiviharkot. T�m� uudentapainen kanoonan pauke oli tietysti
pit�nyt vihollisen koko y�n aisoissaan.
Kauvempana tasangolla valvoivat kojoteerojen vahtimiehet yh�,
liikkumattomina kuin pronssipatsaat, mutta korralissa ei l�ytynyt
ket��n. El Cascabel oli kuollut. H�nen sotilaansa olivat kantaneet h�net
kalpeakasvoisten telttaan. Ovi oli selko sel�ll��n. Kalkkalok��rmeen
ruumis makasi n�ytteill� kasvot k��nnettyin� nousevaa aurinkoa kohden,
suuren peitteen verhoomana. Luodin suuruinen pieni pilkku ja punanen
ympyr�, mustempi keskelt� kuin reunoilta, osoitti, ett� gambusino oli
tavannut vanhaa kiusaajahenke�ns� keskelle syd�nt�.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Kun aurinko n�ytt�ytyi taivaan rannalla, alkoivat kojoteerot j�lleen
kuolonlauluansa, mutta s��nn�llisemmin kuin y�n kuluessa.
He kokoontuivat leiriin. Rohdosmiehen johdannolla tarttuivat he
toisiansa k�sist� ja toimittivat sen teltan ymp�rill�, jossa El Cascabel
viimeist� untansa nukkui, salaper�isen tanssin verkallisilla ja tarkoin
punnituilla askelilla kirkuen ja apua huutaen. Se oli _kuolleitten
tanssi_.
Kun viimeinen n�ytelm� t�ss� pitk�veteisess� seremoniassa oli n�ytelty,
k��ntyiv�t he vuoren huippua kohden, nostivat k�sivartensa ja uhkailivat
n�kym�tt�mi� vihollisiansa. Heid�n huutonsa kuului selke�sti vuoren
lakeudelle.
Kuinka turhamainen t�m� temppu olikaan, teki se kumminkin syv�n
vaikutuksen niihin, joille se oli tarkoitettu. Sill� se osoitti, ett�
jos vaan j�ttiv�t vuorensa, olivat he armotta hukassa.
Previous Page
| Next Page
|
|