|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Seikkailijamme, suurimmaksi osaksi tottuneet vaaroihin kaikissa
muodoissa, olivat itse tunteneet tarvetta uskoa kohtalonsa yhden ainoan
miehen k�siin, jolla oli selv� ajatuksen juoksu, kokemusta ja �ly�. He
tunnustivat ett� sotakuri oli v�ltt�m�t�n, kun vihollisena oli sellainen
joukko, jolla oli samallaiset aseet ja asetelmataito kuin j�rjestetyll�
armeijalla. Ja don Estevanin p��llikkyyteen oli suostuttu ik��nkuin
vastustamattomaan v�ltt�m�tt�myyteen.
Kullankaivajat olivat t�ydellisesti valmistaneet sen vankan
kivibarrikaadin, joka oli oleva samalla suojelusmuurina ja
varastopaikkana heid�n heittokoneillensa. Siis ei heill� olisi pit�nyt
olla muuta teht�v�� kuin k�rsiv�llisesti odottaa gambusinon merkin
antoja, mutta k�rsiv�llisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa.
Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen v�lill�, olivat
t�ynn�ns� levottomuutta. Olivatko indiaanit yst�vi� vai vihollisia?...
Silloin nelj�s laukaus poisti kaiken ep�varmuuden. Kysymys oli
ratkaistu.
�Mik� kovan onnen kohtalo! Ne ovat apakeja,� sanoi don Estevan
asioimiskumppanilleen. Vaara oli viel� suurempi kuin aavistinkaan. Sen
h�n heti saisi tiet�� gambusinolta.
�Kojoteerot!� huusi t�m� h�nelle niin pian kuin toinen l�heni
kuuluville. �El Cascabelin joukkio!� lis�si h�n hiljemmin tultuaan
l�hemm�ksi.
Mutta huonoja uutisia tajutaan aina. L�sn�olijat katselivat h�nt�
h�mm�styksell�. N�m� sanat eiv�t selityst� kaivanneet.
Todellisuudessa ei voitu mit��n armahtamista odottaa katteini Perezin
uhrien sukulaisilta ja yst�vilt�. Mit�p� arvoa panivat kojoteerot sille,
ett� Arispen asukkaat, viel�p� kullankaivajatkin mit� kiivaimmin olivat
moittineet maamiestens� julmuutta. Aina t�st� ilkity�st� asti olivat
kaikki kalpeakasvoiset kirotuita vihollisia, joita piti ilman armotta
h�vitt�� viimeiseen asti.
Don Estevanin katse synkistyi, vaikka h�n lujana pysyikin.
�Te olette siis vakuutettu siit�, don Pedro, ett� meill� on El
Cascabelin joukkio edess�mme?� sanoi h�n.
�Olen,� vastasi t�m�, �min� olen n�hnyt tuon konnan liika l�helt�, etten
h�nt� tuntisi tuhansien joukosta ja kaukoputken avulla eroitin my�skin
h�nen _toteminsa_, tuon kauniin kuvan, jota kantaa rinnassaan ja jonka
on kuvannut minunkin rintaani.�
Pedro avasi paitansa ja antoi kaikkien kumppalien n�hd� sen
taideteoksen, jonka jo oli n�ytt�nyt Henry Tresillianille. Nyt ei kukaan
en�� ep�illyt, ett� El Cascabel oli l�heisyydess�.
Kun kullankaivajat olivat enn�tt�neet tointua aivan luonnollisesta
h�mm�styksest��n, selitti don Estevan heille asioitten tilan
tavallisella levollisuudellaan. P��llikk� ymm�rsi, ett� ennen kaikkea
oli v�ltt�m�t�nt� est�� kaikkea h�t�ilev�� pelkoa. Sent�hden h�n oli
olevinaan j�rk�ht�m�tt�m�sti levollinen, vaikkei h�n tahtonut salata
piirityksen mahdollista, jopa luultavaakin pituutta sek� sen kanssa
yhdistyneit� vaaroja.
Sanoaksemme totuuden, oli se luonnollinen linnoitus, jonka he omasivat,
niin luja, ett� voitiin luulla, jopa uskoakin, ettei El Cascabel,
otettuansa selkoa asemasta, koettaisi tehd� hy�kk�yst� asevoimalla. Jos
h�n hy�kk�ykseen kumminkin ryhtyisi, kyll� valmistettaisiin h�nelle
�l�mpim�t tervetuliaiset.�
Heitt�ytym�tt� turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen
kesken, ett� jos kohta heid�n lukunsa oli v�h�isempi, joku onnellinen
sattuma sallisi heid�n yll�tt�� villit tai oikeammin sanoen pelastua
n�iden kynsist�.
Toivo on niin lujasti juurtunut ihmissyd�mmeen, viel�p�
arveluttavimmissakin tuokioissa, ett� useammat kullankaivajista jo
odottivat pelastusta. Vaikkeiv�t k�sitt�neetk��n asemansa
vaaranalaisuutta, olivat he kumminkin kaikki vakavasti p��tt�neet
asettua vastarintaan ja toivoivat saavuttavansa voiton.
Tarkastaakseen vihollisen liikkeit�, mutta pysyen itse salassa,
k�tkeytyiv�t rotkotien puolustajat rintavarustuksen taakse.
Heill� oli silmiens� edess� osa llanoa, kolmion muodossa, sill� heid�n
n�k�alaansa rajoitti kummaltakin puolelta ne esiinpist�v�t kalliot,
jotka olivat rotkotien sein�n�. Mutta melkein koko leiri oli t�m�n
n�k�piirin sis�ll�.
Previous Page
| Next Page
|
|