|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
Ei v�litt�nyt Annikki El�m�n varoituksista, sill� lemmell� tahtoi
Annikki leikki�.
Ja sitten se alkoi se Annikin uusi leikki, lemmen leikki. Ja se oli
kaikista leikeist� vieh�tt�vin.
Kun tummat silm�t s�ihkyiv�t lempe�, ja voimakkaat k�sivarret puristivat
Annikkia vasten sykkiv�� syd�nt�, silloin ymm�rsi Annikki, ett� lemmen
leikin vertaista ei ole el�m�ss� muuta.
Ent� sitten, vaikka se ei ollutkaan leikki� sille toiselle! Ent� sitten,
vaikka se olikin t�ytt� totta sille toiselle. Olihan se Annikille
hurmaavaa leikki�!
Kun toinen pyysi omakseen, t�ydellisesti, kokonaan, tahtoen muuttaa
leikin todeksi, silloin Annikki hymyili suloisimman hymyns� ja sanoi:
"Armas, seh�n oli leikki� vain".
Ja se mik� oli parasta ja hienointa siin� toisessa, se kuoli, sill� se
toinen ei ollut ymm�rt�nyt leikki�. Mutta Annikki ymm�rsi, ja Annikki
jatkoi lemmen leikki� uuden yst�v�n kanssa.
Mutta lemmenkin leikki kyll�stytt��.
"Oi El�m�, anna jotain uutta", pyyteli Annikki.
"Kaikkien antimieni kanssa olet jo leikkinyt Annikkini," sanoi El�m�,
"kaikki iloni olet iloinnut, ei ole mulla muuta j�lell� kuin murhe."
"No, anna sitten murhe, en ole sit� viel� koskaan kokenut," sanoi
Annikki.
"Annikki ainoiseni, kamala on lemmen kosto, mutta monta vertaa kamalampi
on murheen kosto. Voi sit� ihmislasta, joka murheella leikkii!"
Mutta Annikki tahtoi leikki� murheella, ei pel�nnyt sen kostoa.
Ja El�m� antoi Annikin aavistaa, millaista oli murhe ja ep�toivo. Kun
n�lk� kaatoi kansaa ja taudit raivosivat, tulivat kamalat viestit
Annikin kuuluville. Ja Annikki pukeutui surupukuun ja itki s��lin
kyyneleit�. Kaunis oli ollut hymyilev� Annikki, mutta kauniimpi viel� ja
armaampi oli kyynelsilm�inen Annikki! Ja k�rsivien t�hden h�n t�st�l�hin
tahtoi ilonsakin iloita. Kun loistavissa huveissa kurjille apua
ker�iltiin, leijaili Annikki mustassa murhepuvussa tanssin py�rteess� ja
itki kirkkaimmat kyyneleens� kertoessaan kansan k�rsimyksist�. Laupeuden
enkeliksi nimitettiin kaunista Annikkia, joka murehti murehtivien
kanssa. Ja p�ilyv�ss� shampanjassa joi innostunut nuoriso Annikin
maljan, kun Annikki leikki murheen leikki�.
Mutta se leikki v�sytti nopeammin kuin lemmen leikki.
"Anna uutta, El�m�," pyyteli Annikki.
"Saat alkaa kaikki uutena uudestaan," lupasi El�m�. "Huomenna,
Annikkini, leikkiaikasi loppuu ja minun vuoroni alkaa."
"Se on hyv�," sanoi Annikki v�syneesti. "En jaksa en�� keksi� uusia
leikkej�, mutta sin� El�m�ni varmaan niit� keksit entist� ehompia."
Ja Annikki her�si aamulla 30-vuotisena. Sama loiste oli silmiss� kuin
viisitoista vuotta sitten ja huulilla entinen hymy. Leikiss� ei himmene
silmien s�ihky, ei kalpene poskien puna, eik� tule tuskalliseksi hilpe�
hymy.
Ja sitten se alkoi El�m�n leikki.
El�m� vei Annikin uudestaan nuorten karkeloihin, mutta nuoret eiv�t
tunteneet h�nt�, vet�ytyiv�t vain arasti pois.
"Sano, El�m�, miksi he eiv�t tahdo minua karkeloihinsa? Olinhan niiss�
ennen ensim�isn�," kyseli kummeksien Annikki.
"Et ole nuori en��," sanoi El�m�.
Oli kuin lunta olisi hiljaa vihmonut Annikin syd�melle, kun El�m�
h�nelle ilmoitti, ett� nuoruus oli ohi, ja Annikki v�risi kuin vilusta.
Pois nuorten leikkitanhuvilta! Aatteethan ne toisiakin l�mmittiv�t.
Niiden palveluksessa Annikki tahtoi onneaan hakea.
Previous Page
| Next Page
|
|