|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Ja h�n k��ntyi Ainiin k�det ojennetuina, ik��nkuin odottaen, ett� t�m�
heti l�htisi venett� tuomaan. Vaan Aini j�i seisomaan hymyellen
toverinsa innostukselle.
-- Emme nyt jouda t�ss� soutelemaan, Elsa kulta, tied�th�n sen. Parin
tunnin per�st� saapuvat vieraamme; is� jo k�ski Heikin l�htem��n niit�
asemalta noutamaan. Ja uutimet ovat viel� panematta poikain ylishuoneen
akkunoihin ja piparikakut leipomatta, sen sin� tied�t. Ent�s kukat
sitte, joita tulimme poimimaan, -- Elsa kulta, meill� on kiire! Joudu
nyt pian, �iti jo varmaan odottaa meit� auttamaan!
Ja Aini kokosi kukat kaikki vy�liinaansa ja l�ksi rannalta nousemaan
taloa kohti. Elsa my�s rupesi nyt hyppim��n pitkin kivi� takaisin
rantaan, jossa h�n kivien ja ruohojen v�lilt� alkoi poimia
lemmikkikukkia. Siin� niit� kasvoi niin suuria, sinisilm�isi�, --
oikeinpa ne mahtoivat nauttia siin� l�mp�isess�, lauhkeassa
sammalturpeessa, ajatteli Elsa. H�n ei oikein olisi malttanut niit�
taittaa, vaan j�i siihen kumartuneena niit� katselemaan.
-- Lemmikki-kukka, kuinka hyvin t�m� nimi sopiikin teille, puheli h�n ja
silitteli niiden hienoja lehti�. Siniv�ri, seh�n on uskollisen lemmen
merkki; tahdon teit� koettaa, oletteko todellakin uskollisia -- -- -- --
-- -- --
Yht'�kki� muisti h�n Ainin varoituksen joutumaan, otti kiireesti k�det
t�yteen kukkia ja l�ksi h�nkin juosten koivujen lomitse taloon.
Siell� oli tulinen kiire. Tuomari Berg ja h�nen rouvansa odottivat
vieraita, vanhaa yst�v�t�ns� eversti Eek'i� rouvineen, jotka aikoivat
l�hte� vuodeksi ulkomaille ja nyt poikkesivat t�nne j�tt�m��n lapsensa,
Esterin ja Arvin, kes�ksi tuomarin huostaan t�nne maaseudun
rauhaisuuteen. N�m� olivat melkein samanik�iset tuomarin Ainin ja Laurin
kanssa, ja n�iden raitisten maalaisten seura tulisi varmaankin
vaikuttamaan heihin hyvin, arveli eversti kirjeess��n, jossa pyysi
lapsilleen asuntoa ja hoitoa. Tuomarin rouva oli my�s kohta ollut
taipuvainen ottamaan heid�t vastaan. Tuomarilassa oli huoneita
tarpeeksi, ja v�h�n lis��ntyv�t taloustoimet eiv�t h�nt�
huolestuttaneet, -- ne olivat aina olleet h�nen mielity�ns� eritt�inkin
n�in kes�ll�, jolloin Aini oli kotona ja h�nen ahkerana apuna kaikessa.
Joka kes� oli heill� aina ollutkin sukulaisia kes�vieraina, ja muutama
p�iv� sitte oli Elsa serkku saapunut Tuomarilaan kes�� viett�m��n. Elsa
oli 15 vuotias tytt�, herttainen ja iloinen ja aina valmis h�nkin
auttamaan, vaikkei siit� juuri sen enemp�� tullut. Vilkkaalla
luonnollaan ryhtyi h�n kaikkiin, vaan oli niin t�ynn� innostusta ja
ihailua, ett� usein unohti ty�ns� kesken. Kaikki kuitenkin pitiv�t
h�nest�, ja eritt�inkin tuomari seurasi ihastuksella Elsan vilkkaita
liikkeit� ja kauniita kasvonilmeit�, jotka niin muistuttivat h�nen
rakasta sisartaan. Laurin kanssa taas olivat he alituisesti
pikkukinassa, t�m� kun aina teki pilkkaa Elsan innostuksesta. Vaan
silloin Aini aina piti serkkunsa puolta, jota h�n syd�mess��n ihaili ja
josta h�n piti vanhemman sisaren hellyydell�.
T�n�p�iv�n� olivat molemmat serkukset sek� tuomarin rouva aamusta alkaen
olleet t�ydess� toimessa vieraiden vastaanottamista varten. Tyt�t olivat
siivonneet ja parhaimmalla tavalla koristaneet ylishuoneet, ja heid�n
ollessaan kukkia poimimassa, oli tuomarin rouva ikkunoihin pannut
puhtaat valkoiset uutimet. Elsa nyt j�rjesteli poimimansa kukat kimppuun
ja asetti ne p�yd�lle tytt�jen kamariin. Sinne olivat my�skin
j�rjest�neet kirjoitusp�yd�n kaikkine tarpeineen, sill� everstin Ester
kuului olevan lahjakas tytt�, joka sek� kirjoitteli ett� piirusteli.
Sent�hden oli Elsa my�skin sein�lle ripustanut kauniin maisemataulun ja
t�m�n alle Topeliuksen ja Runebergin kuvat. Ikkunasta oli kaunis n�k�ala
yli koko j�rven salmineen ja saarineen, -- t�m�p� nyt mahtoi kelvata
mille runoilijasielulle hyv�ns�, ajatteli Elsa, kun l�htiess��n viel�
loi viimeisen katsauksen siev��n, valoisaan kes�huoneesen. -- Poikain
huone taas oli rakennuksen toisessa p��ss�, ja t�m�nkin olivat tyt�t
j�rjest�neet ja siivonneet.
Asetanko t�nnekin lemmikkikukkia, ajatteli Elsa; vaan kun sitte muisti
Lauria, joka varmaankin taas olisi nauranut h�nen kukkasinnolleen,
p��tti h�n j�tt�� sinne panematta, -- ehk� tuo vieraskin poika sille
vaan nauraisi. Sen sijaan toi h�n t�nne joukon kirjoja, jotka h�nen
mielest��n sopisivat luettavaksi 16 vuotiaalle pojalle. Se oli
suomalaista kaunokirjallisuutta; h�n oli nimitt�in Arvista kuullut, ett�
t�m� oli suomenmielinen, vaikka olikin kasvanut ihan ruotsalaisissa
oloissa.
Elsan ollessa ylisill� oli Aini �itins� kanssa mennyt ky�kkiin
vehn�leipi� ja piparikakkuja leipomaan. T�m�n ty�n oli tuomarin rouva
aina itse tahtonut toimittaa eik� j�tt�� palvelijoiden haltuun, ja t�ll�
tavoin oli Ainikin jo pienest� asti oppinut kaikenlaisia leivoksia
valmistamaan. Nyt olivat leiv�t paraikaa kypsym�ss� ja kohta sen j�lkeen
oli vehn�leivokset pantava uuniin. Tuomarin rouva katsoi kelloa; se oli
kohta viisi, ja seitsem�n ajoissa pit�isi jo vieraiden saapuman
asemalta.
Previous Page
| Next Page
|
|