|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Jos miehet hävisivät, hävisivätkö jumalat?
Eivät hävinneet, kaikki elävät vielä tänä päivänä, joka meille paistaa.
Vallottajain tietämättä, tahtomatta, oli hurmeiseen maahan istutetun
ristin mukana seurannut myös Totuuden Henki, joka ei ole koskaan tulen
ja miekan kanssa liittoa tehnyt.
Maahan tultuansa se kutsui kansan hylkäämät jumalat eteensä ja puhui
heille näin:
»Minun nimessäni menköön kerran kaikki takasin, mikä tulella ja
miekalla rakennettu on, niin että joka on ottanut, se on kerran antava,
ja joka on ryöstänyt, se on kerran jälleen lahjottava, ja joka on
herraksi tullut, on itsensä palvelijaksi tekevä. Eikä se ole miekalla
ja tulella takasin menevä, vaan minun enkelieni avulla. Katso, minä
teen teidät enkeleikseni, ja teidän puheenne olkoon ihmisille jälleen
kuuluva, kunnes kaikki täyttyy ja minä näen kahtia hajonneen
ihmiskuntani jälleen yhtyneenä».
Näin puhui totuuden henki.
Ja antoi enkeleille aikaa tuhannen vuotta, ja antoi heille äänen, joka
hiljaisena kuin aamutuuli soi ihmisten tunnoissa.
Se ääni soi vielä tänäkin päivänä, joka meille paistaa.
1.
Satimessa.
Sumuisena marraskuun päivänä, hämärtäissä, eli juuri siihen aikaan,
jolloin tienristeyksessä oleva maakauppiaan puoti tavallisesti oli
tyhjänä ja hän itse pääsi hetkeksi kamariinsa päivällisunille,
pamahtikin puodin ovi suurella räminällä auki ja notkean vieterivivun
päässä roikkuva ovikello, hurjasti edestakasin viuhtoen, hätääntyi
pitkään häivytykseen:
--Tänne, tänne, täällä tulee Kinturin Janne, ettekö kuule, Kinturin
Janne, joutuin joutuin, joutuin, Kin--Kin--Kinturin Janne, kin--kin--
kingelikin--kin--kin--kin--
--Jaha, jaha,--vastasi kauppias kamaristaan, ja rupesi tekemään nousua,
vaikka jo oli ehtinyt käpristyä sohvalle loikomaan, seinään päin
kääntyneenä, takki ihanasti hartioille heitettynä, jalat ahtaista
patinoista sukkasilleen vapautuneina.
--Se on Kinturin Janne!--puheli hän ja veti ähkien patinat jälleen
jalkaansa,--sen tuntee kohta soitosta,--eipä luulisi että se on se
kitupiikki, rämisyttelee ovia kuin paras rusthollari.
Ja tuli lönksöttäen puotiin, punanaamaisena, valkosia silmäripsiänsä
räpyttäen, mutta kohta Kinturin nähtyään suli hyvälle tuulelle, ja
reippaalla ystävyydellä tervehti, sekä kysyi kuulumiset.
Kinturin Janne, torppari, yhdeksän lapsen isä heitti tiskille
kokonaisen tappovasikan sekä kolme kiloa torpan parhainta kirnuvoita.
Sitten asettui nojalleen tiskiä vasten, ja paljon merkitsevällä,
kunnioittavalla ja kohteliaalla kuiskauksella kysyi olisiko myydä--
hiirenloukkuja?
--No mikäs nyt? Syövätkö hiiret viljaa? Ei taida Kinturin viljat enää
laariin mahtuakaan? Täytyy vissiin säkeissä pitää?
--Se on asia, se on asia,--myönnytteli Kinturi, hyvin ymmärtäen
kauppiaan iänikuiset pilat muka hänen rikkaudestaan.
Heillä oli sellaiset välit ja parakraahvit keskenänsä, että Kinturin
oli kerran kaikkiaan sovitusta määrärahasta myyminen hänelle jokainen
tappovasikka, kuusiviikkoiseksi juotettuna, samoin myös tuominen
puotiin kaikki voi, mikä torpassa kirnuttiin, ja mitä ikänä muuta
saattoi olla myytävänä.
Tämä välipuhe näytti Kinturista kohtuulliselta, sillä hän nautti
puolestaan suuria etuja puodissa. Ei hän tarvinnut rahaa, kun tuli
ostamaan, ja velkaa, joka hänelle vuoden pitkään kahvista, jauhoista,
suolasta, sokerista ja tupakista karttui, ei kauppias milloinkaan
sopimattomasti kiristänyt, vaan tyytyi aina odottamaan ensi
vasikkoihin. Sillä kauppias oli todenteolla hyvä mies, ja Kinturi kävi
mielikseen puodissa.
Previous Page
| Next Page
|
|