|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 3
Lähinnä raamattua olivat katkismukset, virsikirjat ja postillat
tärkeimmät kansamme uskonnolliselle elämälle.
Vanhimman suomalaisen katkismuksen julkaisi v. 1574 Paavali Juusten,
Mikael Agricolan aikalainen ja vihdoin hänen jälkeläisensä Turun
piispan-istuimella. Vanhimman suomalaisen virsikirjan (1580) toimittaja
taas oli Turun koulun rehtori Jaakko Suomalainen eli Finno.
Uusia virsikirja-laitoksia toimittivat sitten 1600-luvulla Maskun
kirkkoherra Hemminki ja Uudenkirkon kappalainen Jonas Raumannus, sekä
vihdoin 1700-luvun taitteessa molemmat piispat Gezeliukset.
Jälkimmäinen heidän toimittamistaan virsikirjoista, joka ilmestyi
v. 1702 ja jonka lisäksi seuraavana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen
suomenkielinen nuottikirja, pysyi käytännössä sitten aina vuoteen 1886.
Se oli meidän »vanha virsikirjamme», jota vieläkin rakkaudella
muistellaan. Useimmat sen virsistä ovat latinan, ruotsin ja saksan
kielistä käännettyjä tai mukailtuja. Tästä työstä on edellisten lisäksi
muistettava erittäinkin lääninrovasti Erik Cajanus (k. 1737), joka
siihen on alun toistasataa virttä muovaellut.
Tämän aikakauden kauneimman alkuperäisen suomalaisen virren _Etkös ole
ihmisparka_ tekijänä taas on mainittava hänen isänsä serkku Juhana
Cajanus (k. 1681), ylimääräinen filosofian professori Turun
yliopistossa.
Ensimmäisen suomalaisen Postillan julkaisi vv. 1621 ja 1625 jo ennen
raamatunkääntäjänä mainittu piispa Erik Sorolainen. Se oli 2-niteinen,
noin 2300-sivuinen teos ja pysyi käytännössä aina 1800-luvulle.
Aikakauden itsenäisin ja samalla merkillisin hengellisen kirjallisuuden
tuote on pappi Mattias Salamniuksen v. 1690 julkaisema raamatullinen
kertomarunoelma _Ilolaulu Jesuksesta_. Sen 29 laulua ovat vanhan
kansanrunoutemme mitalla kirjoitetut ja sisältävät monta tosirunollista
ja tuoreen mielikuvituksen siivittämää säettä.
Seuraavan sataluvun hengellistä runoutta hallitsevat Achreniukset:
Abraham, Simo ja Antti, kaikki papilliseen säätyyn kuuluvia. Abraham
Achreniuksen teoksista on muistettava hänen v. 1769 julkaisemansa
_Sionin juhlavirret_ (»Iso Sioni»), jotka samoin kuin hänen poikansa
Antin v. 1790 toimittamat _Hengelliset laulut_ (»Pikku Sioni»)
ovat meidän päiviimme saakka olleet kansamme suosituinta
laulukirjallisuutta.
Vielä mainittakoot 1700-luvun hengellisistä runoilijoista Frosterus
veljekset ja rahvaan mies Tuomas Ragvaldinpoika.
5. Maallinen kirjallisuus.
Suorasanaista maallista kirjallisuutta ei paljon ilmestynyt suomeksi
tällä aikakaudella, ainoastaan eräitä kansaa varten toimitettuja
_valistuskirjasia_. Sitä runsaampi oli maallinen runosuoni, jonka
tuotteet kolmeen päälajiin jakautuvat:
1) _Historiallinen runous_, jonka ensimmäinen painosta julaistu tuote
meidän maassamme on Tammelan kirkkoherran Lauri Tammelinuksen v. 1658
julkaisema riimikronikan tapainen _Ajan tieto_. Sittemmin olivat Ison
vihan kauhut ja Kaarle XII:nnen tarumainen sankarihaamu eritoten omiaan
runoilijain mielikuvitusta kiihoittamaan. Niinpä kuvailee m.m. Kalajoen
kappalainen Gabriel Calamnius 11-lauluisessa teoksessaan _Sururunot
Suomalaiset_ (1734) venäläisten hirmuvaltaa Suomessa. Myöskin Pikku
viha, Kustaa III:nnen kuolema y.m. muistettavat tapaukset löysivät
runoilijansa.
2) _Tilapää-runous_, jonka pesäpaikka oli Turun yliopisto, mutta jota
myös kautta maan, häiden, hautajaisten, syntymä- ja nimipäivien y.m.s.
merkkitapausten johdosta harjoitettiin. Miltei _valtiollisen runouden_
leiman voi tämä itsessään niin vaatimaton runouslaji saada, kun korkeat
virkanimitykset tai kuninkaallisten henkilöiden häät, kruunaukset ja
matkat olivat syynä sen syntymiseen. Tämänkin maallisen runouslajin
merkillisimpänä viljelijänä on muistettava jo historiallisena
runoilijana mainittu Gabriel Calamnius, jonka v. 1755 julkaisema
_Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista_ on ensimmäinen ja ainoa
Ruotsin vallan aikana ilmestynyt varsinainen lyyrillinen,
suomenkielinen runokokoelma. Muista aikakauden lukuisista
tilapäärunoilijoista mainittakoon vielä Henrik Achrenius, yllämainitun
Simo Achreniuksen veli ja Abraham Achreniuksen veljenpoika,
hilpeäluontoinen nimismies, jonka tuotteissa keveän, kustavilaisen ajan
henki kuvastuu, samoin Kaarle Kustaa Weman, Kustaa III:nnen
hovitapausten ikuistaja.
Previous Page
| Next Page
|
|