|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
Kirjallisuutensa kautta kansa liittyy itseään suurempaan yhteyteen:
_ihmiskuntaan_.
Kieli on kirjallisuuden _väline_. Kielen täytyy taipua notkeasti
kirjailijan sisäisiä tarkoitusperiä ilmaisemaan, jos hänen mieli voida
välittää niitä lukijakunnalleen. Kielen kehitys vaatii usein pitkän
_valmistavan ajan_, ennenkuin varsinainen kansalliskirjallisuus voi
puhjeta kukkimaan. Suomalaisen kirjallisuuden historiassa se on
vaatinut lähes kolme vuosisataa. Enemmän kuin suomalaisen
kirjallisuuden ne ovat _suomenkielen_ ja _suomalaisen sivistyksen_
historiaa.
2. Suomalaisen kirjakielen synty.
Suomalainen kirjakieli on kansamme uskonnollisen tarpeen synnyttämä.
Katoolisena aikana oli kirkon, koulun ja kaiken korkeamman sivistyksen
kieli meillä niinkuin muuallakin maailmassa latina. Mutta Lutherin opin
mukaan oli kansalle kansan omalla kielellä jumalan puhdasta sanaa
saarnattava. Suomalaisen kirjakielen synty sattuu sentähden yhteen
uskonpuhdistuksen tulon kanssa Ruotsin valtakuntaan.
Suomen varsinainen uskonpuhdistaja ja ensimmäinen todella lutherilainen
piispa oli Mikael Agricola (1508-1557) kalastajan poika Pernajan
pitäjästä. Koulunsa hän oli käynyt Viipurissa ja Turussa ja suorittanut
maisterintutkinnon v. 1539 Wittenbergin yliopistossa, Martti Lutherin
ja Filip Melanchtonin omien silmäin alla. Jo täällä hän oli alkanut
kääntää suomeksi Uutta Testamenttia, joka kuitenkin ilmestyi painosta
vasta v. 1548. Sitä ennen hän oli ehtinyt toimittaa kansalleen
_Aapisen_ (»Abc-kiria») ja _Rukouskirjan_. Edellinen, joka ilmestyi
painosta v. 1542, on ensimmäinen suomenkielinen kirjateos.
Suomessa ei siihen aikaan ollut yhtään kirjapainoa. Kaikki täytyi
painattaa Tukholmassa. Useimmat Agricolan kirjat ilmestyivät vielä
tekijän kustannuksella. Harvat ostivat ja lukivat niitä. Kaikista
hankaluuksista huolimatta Mikael Agricola jatkoi kirjallista
toimintaansa, julkaisten vielä osia _Vanhasta Testamentista_ ynnä
kirkonmenojen uudistamista koskevia teoksia. Myöskin maallisia tietoja
hän teoksiinsa siroitteli. Näin tuli hänestä _suomalaisen kirjakielen
isä_. Hänen kauttaan vakiutui länsisuomen murre maamme kirjakieleksi.
3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit.
Vanhin tunnettu suomalainen lakiteksti on Herra Martin, Tukholman
suomalaisen seurakunnan kappalaisen, suorittama Ruotsin maanlain
suomennos (1548), jonka käsikirjoitusta säilytetään Tukholman
kuninkaallisessa kirjastossa. Hänen työnsä lähin jatkaja oli
Pohjois-Pohjanmaan rovasti ja lainlukija Ljungo Tuomaanpoika, joka
suomensi sekä Ruotsin maanlain (1601) että kaupunginlain (1609).
Molemmat nämä suomennokset jäivät, kuten Herra Martinkin,
painattamatta.
Vaikka kaikkien Ruotsin alammaisten oli Ruotsin lakia toteltava, ei
hallitus paljoakaan välittänyt lakiensa ja asetuksiensa suomenkielelle
toimittamisesta. Yksityiset miehet saivat sitä tehdä, vieläpä omalla
kustannuksellaan. Näistä on lainlukija Hartikka Speitz, joka v. 1642
julkaisi suomeksi Kustaa Aadolfin sota-artikkelit, erittäin
muistettava. Hänen ajoistaan asti ruvettiin kuitenkin myös esivallan
toimesta asetuksia suomennuttamaan. Ensimmäinen tällainen
kielenkääntäjä oli Erik Justander, runouden ja logiikan professori
Turun yliopistossa (perustettu v. 1640). Vihdoin v. 1759 saatiin koko
Ruotsin valtakunnan laki, lääninsihteeri Samuli Forseenin suomentamana,
painatetuksi.
4. Hengellinen kirjallisuus.
Mikael Agricolan rakkain ajatus oli ollut saada koko raamattu
suomenkielelle. Kului kuitenkin ummelleen sata vuotta, ennen kuin tämä
ajatus toteutui. Kaksikin kertaa istuivat sitä varten komiteat.
Ensimmäisen, joka asetettiin v. 1602, esimiehenä oli piispa Erik
Sorolainen, ja muina jäseninä seitsemän suomalaista pappia ja
koulumiestä. Jälkimmäisen, joka asetettiin v. 1638 ja sai työnsä
julkisuuteen v. 1642, jäsenet olivat Eskil Petraeus, Turun koulun
opettaja, tuomiorovasti ja vihdoin Turun piispa, Martti Stodius,
heprean ja kreikan kielten professori Turun yliopistossa, Henrik
Hoffman, Maskun kirkkoherra ja Gregorius Favorinus, Piikkiön
kirkkoherra. Suomennosta pidetään yhtenä aikansa etevimmistä
raamatunkäännöksistä.
Previous Page
| Next Page
|
|