|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
Barbox Veljekset ja Kumpp.
Kiivaasti ja vakavasti _Matkustamaton Matkustaja_ kohta huomisp�iv�st�
alkoi tutkia noiden kuuden rautatien alkupaikkoja. H�nen tutkimustensa
tulokset, sellaisina kuin h�n ne kertoi ja Phoebe sittemmin ne kirjoitti
kauniilla k�sialalla paperille, ovat kaikki paikallansa mainitut t�ss�
todenmukaisessa muistojen kirjassa. Mutta kokoilemiseen kului paljoa
enemm�n aikaa kuin mit� nyt on kuluva niiden lukemiseen. Ja niinh�n
luultavasti on kaikkien luettavien laita, paitsi kun ne ovat tuota
j�lkeentuleville polville niin erinomaisen hy�dyllist� lajia, jota
verrattomat runoniekat, halveksien arkip�iv�ist� p��nvaivausta,
�viskaavat paperille joinakuina joutohetkin��n�.
On kuitenkin tunnustettava, ettei _Barbox Veljekset_ yht��n kiirett�
pit�nytk��n. H�n oli koko syd�mell��n ryhtynyt hyv��n ty�h�ns� ja
sent�hden h�n sai siit� iloa. Toinen ilo oli h�nell�, ja sekin oli
suuri, todellinen ilo, kun h�n joskus istui Phoeben luona kuunnellen,
kuinka t�m� sai yh� enemm�n s�veli� soittokoneestansa, sit� my�ten kuin
h�nen luontaisesti herkk� korvansa ja aistinsa yh� parantelivat
ensim�isi� keksint�j�. T�st� ei ollut vieraalle ainoastaan iloa, vaan
my�s ajanviettoa; siten kului monta tuntia viikkojen kuluessa. Siit�
seurasi, ett� tuo kammottu syntym�p�iv� oli jo aivan l�hell� ennenkuin
h�n sen enemp�� oli ehtinyt sit� murehtia.
T�m� syntym�p�iv�n l�heneminen oli sit� t�rke�mpi sen odottamattoman
seikan vuoksi, ett� valittavaa tiet� koskevissa neuvotteluissa (joihin
herra _Lamppu_ kaikessa kiilt�vyydess��n jonkun kerran oli ottanut osaa)
ei ollut mit��n hy�ty� h�nen tutkimuksistansa. Sill� vieras oli
mieltynyt toiseen tiehen toisesta, toiseen taas toisesta syyst�, eik�
voinut mink��n syyn nojalla valita yht� tiet� ennen muita. Viimeist�
neuvottelua pidett�ess� oli siis se puoli asiata aivan samalla kannalla
kuin alussakin.
-- Mutta, herra, -- tiesi Phoebe, -- meill�h�n on vasta viisi
haararataa. Onko kuudes mykk�?
-- Kuudesko? Ah! -- sanoi _Barbox Veljekset_ leukaansa hieroen. -- Se on
se tie, muistattehan, jota kuljin k�ydess�ni teille hakemassa tuota
pient� lahjaa. Se on _sen_ juttu, Phoebe.
-- Ettek� tahtoisi sit� tiet� uudestaan kulkea, herra? -- kysyi tytt�
hitaasti.
-- Miks'ei; onpahan se suuri valtatie.
-- Min� soisin, ett� te sen valitsisitte, -- arveli Phoebe kehoittavalla
hymyll�, -- tuon pienen lahjan t�hden, joka aina on oleva minulle niin
rakas. Min� soisin, ett� te sen valitsisitte, sill� se tie ei voi
minulle koskaan en�� olla samanarvoinen kuin muut. Min� soisin, ett� te
sen valitsisitte muistoksi kaikesta hyv�st�, jota minulle olette tehnyt,
muistoksi siit�, ett� te olette saattanut minut niin paljoa
onnellisemmaksi! Jos l�hdette pois luotani sit� tiet� my�ten, jota
kuljitte tuodaksenne minulle t�t� kallista yst�vyyden osoitusta, -- n�in
sanoen h�n soitti vienon s�velen, -- niin min� t��lt� ikkunasta
katsellessani olen tunteva, ett� se varmaan johdattaa teid�t onneen ja
joskus j�lleen tuopi teid�t t�nne takaisin.
-- Niin teen, hyv� yst�v�ni, niin teenkin.
_Matkustamaton Matkustaja_ siis viimein l�ksi matkustamaan, h�n meni
suureen tehdaskaupunkiin.
H�n oli viipynyt niin kauan aikaa Mugbyn risteyksell�, ett� h�nen
l�htiess��n jo oli joulukuun 18:s p�iv�. -- Aika olikin, -- arveli h�n
itsekseen kun h�n k�vi vaunuun istumaan, -- ett� todella l�ksin!
Ainoasti yksi kirkas p�iv� on viel� minun ja sen p�iv�n v�lill�, jota
pakenen. Min� aion huomenna l�hte� eteenp�in vuoristoon. Min� l�hden
Walesiin.
H�n koetti kuvailla mieless��n, kuinka hyv�n vaikutuksen nuot uudet
seudut ja tunteet tekisiv�t h�neen, nuo sumuiset vuoret, paisuneet
virrat, sateet, kylm� ilma, jylh� meren ranta ja huonot tiet. Vaan
eiv�tp� ne kuvastuneet kuitenkaan h�nen mieless��n niin selv�sti kuin
h�n olisi suonut. Tuntisiko tytt� parka, vaikka h�nell� nyt olikin uusi
huvituskeino, soitto, hiukan enemm�n ik�v�� -- juuri ensi hetken� vain
-- kuin ennen? Katseliko tytt� n�it� samoja h�yry- ja savupilvi�, joita
h�n itsekin n�ki, istuessaan vaunussa ja muistellessaan yst�v��ns�?
Ilmestyik�h�n tyt�n kasvoihin surullinen varjo, kun n�m�t pilvet vihdoin
katosivat ikkunan n�kyvist�? Eik� tytt�, vakuuttaessaan ett� vieras
h�nelle oli tehnyt paljo hyv��, ollut tiet�m�tt��n parantanut h�nt�
vanhasta synkk�mielisest� tavastansa valittaa kohtaloansa? Eik� tytt�
siten ollut osoittanut h�nelle, ett� jokainen ihminen, jos h�n vain
tahtoo, voi olla hyv� parantaja, vaikka ei olisikaan mainio l��k�ri?
N�m�t ja muut samallaiset ajatukset tunkeutuivat aina matkustajan ja
Walesin matkan v�liin. H�nen syd�meens� tunkeutui my�s sellainen
tyhjyys, joka j�� j�ljelle kun tulee eroitetuksi jostakin, johon on
tuntenut mieltymyst� tai kun on j�tt�nyt hauskan toimen. T�m� h�nelle
aivan outo tunne teki h�net levottomaksi. Mugbyst� l�hdetty��n oli h�n
my�s j�lleen tullut oman itsens� seuraan, joka ei suinkaan nyt tuntunut
entist� hauskemmalta oltuaan �sken niin paljoa hauskemmassa seurassa.
Previous Page
| Next Page
|
|