|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
�No, kun maailma on niin paha.�
�Hm�, sanoi Eevi tuumailevasti. �Mutta eiv�t kaikki puhu sill� tavalla.
Erkin �iti, h�n puhuu Jumalasta niin kauniisti, ett� minun aivan tekee
mieli tulla hyv�ksi tyt�ksi. H�nell� on niin kauniit silm�t�, lis�si h�n
miettiv�sti. �Ja Erkill� on kanssa�, jatkoi h�n iloisemmin. �Tied�tk�
Maija, kun me tulemme isoiksi, niin menemme naimisiin.�
�Vai on se jo tuumattu.�
�Jo-o. En min� kuitenkaan ole h�nelle siit� viel� puhunut, mutta kyll�
puhun, kunhan joudan. Ja sitten sin� Maija tulet meille ruokaa
laittamaan, eik� niin? Sin� saat minun talossani tehd�, mit� vain itse
tahdot.�
�Voi tuota lasta mit� puhuu! Kuinka sin� nyt semmoisia ajattelet?�
�Onhan hyv� tuumata valmiiksi. Mamma sanoo aina, ett� on niin vaikea
saada uskollista palvelusv�ke�.�
Maija puoleksi naurahti, puoleksi huokasi. �Ent� jos ei ruustinna minua
laske.�
�Laskee kyll�, kun min� pyyd�n. Ei mamma minulta mit��n kiell�.�
�Eip� taida kielt��.�
�Kyll� joskus kuitenkin ja silloin h�n onkin oikein vihainen. H�n ei
koskaan anna minun j�tt�� leikkikalujani saliin tai vierashuoneeseen.
Siit� h�n toruu. Ja sitten siit�kin, jos en vaatteitani pid� hyvin, tai
jos en ole kiltti ja kohtelias, kun on vieraita. Mutta sinut h�n kyll�
antaa minulle.�
Eevi py�r�ytti iloisesti vanhaa hoitajaansa.
�No, no, �l�h�n, hyv� lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo
tohtorin vaunut!�
Eevi rynt�si ikkunaan. �Ja Erkki ajaa, katso, katso Maija!�
Samassa py�r�htiv�t vaunut portaitten eteen, ja sis�piika kiiruhti
niiaillen vieraita vastaanottamaan. Etehisen ovella n�kyi itse talon
is�nt�, lyhyenl�nt�, pieni mies. Veitikkamaisuus pilkisti esiin h�nen
suupielist�ns� ja h�nen silm�kulmiensa alta, mutta koko olento osotti
vakaata pyrkimyst� esiinty� juhlallisena, -- joka seikka viel� suuresti
lis�si huumoria h�nen esiintymisess��n. Juhlallisuus ei kuitenkaan ollut
h�nelle luontaista. Se oli ainoastaan tulos h�nen vaimonsa
kaksikymmenvuotisista ponnistuksista. Ruustinna Bj�rk oli nimitt�in
syntyisin �von� ja tunsi sek� oman arvonsa ett� miehens� arvon h�nen
puolisonaan ja seurakunnan sielunpaimenena. Mutta kun rovasti itse
auttamattoman usein t�m�n arvonsa unohti, sai h�nen vaimonsa k�ytt��
kaiken kasvattajakykyns� saadakseen miest��n sit� muistamaan.
Kun rovasti monet kohteliaat kumarrukset tehty��n oli auttanut
p��llysvaatteet vierailtaan ja saattanut heit� saliin, esiintyi talon
em�nt�. Arvokkaan yst�v�llisesti puristi h�n tohtorinnan molempia k�si�:
�O�ndligt v�lkomna, k�ra v�nner!�[1] -- Toinen k�si ojentui tohtorille,
toisella tarjoili h�n paikkaa sohvassa.
[1] �Sanomattoman tervetulleita, rakkaat yst�v�t.�
Tohtori Selmer, harteva, lihavanlainen vanhus asettui nojatuoliin, h�nen
rouvansa ruustinnan viereen. Hetkisen juteltiin yhdess� suotuisasta
suvis��st� ja vuodentulon toiveista. Sitten herrat vet�ytyiv�t omalle
puolelleen. Tohtori asettui sohvan nurkkaan, rovasti keinutuoliin
vastap��t�. Vasta nyt tunsivat he kumpikin asiain olevan niinkuin olla
piti. Sill� niinkuin he nyt istuivat, niin olivat he lukemattomina
iltoina yhdess� istuneet keskustellen milloin talousseikoista, milloin
suuren maailman tapahtumista, tai kultaisen menneisyyden monista
muistoista. Ja puheen v�liin pistettiin aina silloin t�ll�in mausteeksi
sukkela sanansutkaus tahi kasku. T�m� oli herrojen huvi.
Rouvat istuivat sill�v�lin kahden salissa. He eiv�t viel� olleet puhelun
p��ss� kiinni, kun Erkki astui sis��n. H�n oli ajomiehen� ollut hevosia
riisumassa ja astui nyt huoneeseen posket punoittavina ja
ruskeankiharainen tukka v�h�n silmill� varjostamassa h�nen korkeaa,
valkoista otsaansa.
H�n oli todella kaunis poika. Tukka ja silm�t olivat �idin, mutta
kasvonpiirteet olivat pojalla paljoa s��nn�llisemm�t.
Previous Page
| Next Page
|
|