|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 2
"Mist�k�? -- Oohoo sent��n, et tied� sen vertaa!"
"Tied�n kyll�, olemmehan lukeneet siit� koulussa, mutta min� en muista."
"Onko se tietoa, semmoinen. Mutta min� en sinulle sano, koska et tied�."
"Kulovedest� se alkunsa saa", ilmoitti Kerttu.
"Katsos vain, sin� tied�t."
"Niin, tottakai, kun Erkki on opettanut minulle maantietoa ja viel�
sanonut, ett� minun etenkin pit�� tunteman Suomen maantietoa."
"Mutta mitenk� sin� sen muistit, kosk'ei Mandikaan muistanut, vaikka on
niin ahkeraan koulua marssinut."
"Min�, n�es, luen ainoastaan v�h�n, niin t�ytyyh�n sen sitten p��ss�
pysy�, mutta sisaresi lukee niin paljon, ett'ei mahdu muistiin."
"Hm -- Mik� siis on parempi, lukea v�h�n taikka paljon?"
"Mist� min� tied�n, kysy oppineilta."
"Minun mielest�ni on viisainta" --
"Ett� rienn�mme j��lle luistelemaan, jotta sitten enn�t�mme ajoissa
kotia", sanoi Kerttu ja juoksi samassa j��lle, jossa h�n sitoi kiireesti
luistimet jalkaansa ja kiiti sitten j��t� pitkin niin nopeaan, ett�
Eliaan ja Mandin oli vaikea h�nt� saavuttaa; vaan sitten kuitenkin
kaikki katosivat tuohon kirjavaan joukkoon, joka j��ll� oli
luistelemassa.
Sill� v�lin, kuin n�m�t nuoret j��ll� olivat luistelemassa, istui Teinin
leski hetkiseksi pieneen kammariinsa keinutuoliin lev�ht�m��n. H�n oli
juuri saanut joululeivoksensa hyv��n alkuun ja nyt h�nell� oli v�h�inen
lepohetki. H�nen ajatuksensa lensiv�t monta vuotta taaksep�in -- h�n
muisteli montaa, montaa joulua, jolloin miehens� viel� eli, jolloin
Erkki ensi kerran joulukuusen n�ki sek� miten lapsi sitten vuosi
vuodelta enemm�n ymm�rsi iloita joulupuusta. Sitten ajatteli h�n tuota
pitk�� vuosijonoa, jonka h�n oli yksin el�nyt lastensa kanssa, ja niit�
monia huolia -- niin, huolet, ne nyt olivat kaikki ik��n kuin usvan
peitt�min�. H�n n�ki vain kaksi kirkasta valopilkkua, jotka h�nen
el�m��ns� sulostuttivat, ja ne olivat h�nen lapsensa. He olivat aina
tuottaneet iloa �idillens�. Josta enemm�n vaivaa n�emme, se meille
rakkaammaksi, kalliimmaksi tulee, ja niinp� Erkkikin �idilleen oli, jos
mahdollista, viel� rakkaampi kuin Kerttu, sill� tytt�nen oli aina
�itins� silm�in alla, mutta Erkki oli maailmalla jo pienest�. �iti oli
monta y�t� valvonut, hartaasti rukoillen poikansa puolesta, rukoillut,
ett� Jumala h�nt� suojaisi ja varjelisi kaikista vaaroista, ja
varmaankin �idin rukous oli kuultu, sill� oikeimpa kunnolliseksi t�m�
poika oli kasvanut.
�idin n�in ajatellessa menneit� vuosia, oli aika jo kulunut h�nen
huomaamattansa niin, ett� luisteliat palasivat.
Elias seurasi Kerttua sis��n, sanoen: "T�ss� h�n nyt on, viivyimmek�
liian kauan?"
"Ette. En viel� odottanutkaan teit�; kumma, miten pian aika joutui.
Katsokaas vain, johan taikinakin nousee partaittensa ylitse, hyv� ett�
tulitte."
"Kiitos hyv�st� seurasta, Kerttu, ja hauskaa joulua teille kaikille!
Huomenna tulen katsomaan, mink�laiseksi Erkki on muodostunut lukukauden
ajalla."
Elias l�ksi ja leski tytt�rineen rupesi leipomaan. Kun saivat viimeiset
nisuleiv�t leivotuiksi, sanoi �iti: "Min� l�hden panemaan uuniin
valkeata, leivo sin� tortut. Leiv�t ovat hyv�ss� nousemisessa, mutta
kyll� se tarpeen onkin, sill� p�iv� on jo puolessa. Kun vain ehtisimme
saada kaikki valmiiksi siksi, kuin Erkki tulee."
"Kyll� saamme, jahka olen tortut leiponut, rupean siivoamaan huoneita."
�iti meni panemaan uuniin valkeata ja Kerttu leipoi ja t�ytteli
torttuja. Pian ne tulivat leivotuiksi. H�n kantoi pellit leivoksineen
ky�kkiin, joka oli kylm�, sek� rupesi sitten asettelemaan etukammaria
kuntoon. Edellisen� p�iv�n� h�n jo �itins� kanssa oli molemmat huoneet
siivonnut, mutta nyt oli leipomisen takia viel� v�h�n ep�j�rjestyst�
syntynyt.
Previous Page
| Next Page
|
|