|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Next Page
Page 0
The Project Gutenberg EBook of Joululahjat, by Theodolinda Hahnsson
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Joululahjat
Author: Theodolinda Hahnsson
Release Date: March 12, 2005 [EBook #15340]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULULAHJAT ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Joululahjat
Kirjoittanut:
Th. Hahnsson
Ensimmäisen kerran julkaissut
G. W. Edlund 1891.
Porin kaupungin, viidennessä kaupungin-osassa oli pieni talo vähän
Linnankadun varrella, jossa tämän talon omistaja, eräs porvarinleski,
asui tyttärensä kanssa. Hän kyllä oli talon omistaja, mutta kuitenkin
hänellä itsellään oli vain kaksi pientä kammaria ja kyökki asuttavana;
kaikki muut huoneet hän oli vuokrannut eräälle "tirehtöörille". Sen,
mitä leski huoneistaan vuokraa sai, täytyi riittää hänelle ja hänen
lapsilleen vuoden elin-varaksi. Siihenpä se kyllä menikin niin tasan,
ettei leski kunnolla jaksanut estää taloansa rappeutumasta, sillä ainapa
hänen myöskin tuli auttaa poikaansa, joka oli ylioppilaana. Poika, joka
luki ahkeraan ja eli säästäväisesti, koetti itsekkin ansaita tuloja,
mutta kukapa ei tiedä, joka vain pääkaupungissa on elänyt, miten siellä
rahat säästäenkin liukuvat käsistä. Kesän hän oli ollut koti-opettajana
maalla eräässä perheessä, mutta syyslukukauden hän sitten taas
Helsingissä kävi luennoilla. Tätä nuorta ylioppilasta äiti ja sisar nyt
odottivat kotia jouluksi. He koettivat saada nuot pienet huoneensa niin
sieviksi kuin suinkin, jotta poika niissä hyvin viihtyisi.
"Äiti", sanoi tyttö, "nyt ovat uutimet valmiit, mutta kyllä olenkin
saanut niitä ahkeraan ommella. Kukapa luulisi, että ne ovat vain
kahvisäkkikankaasta. Kun nämät asettelen Erkin vuoteen eteen, niin tämä
etukammari näyttää oikein sievältä ja Erkki saa oman pienen
nurkkakammion. Mitä uutimen kannatin maksoi?"
"Kymmenen markkaa puuseppä siitä otti. Siinä oli sitten haat ja kaikki.
Määlyt hän pani seinään myöskin samalla maksulla."
"Mutta mitähän Erkki sanoo, kun näkee nämä uutimet ja miten sievän
yökammion ne hänelle muodostavat?"
"Sanoo, että sinä olet hyvä lapsi, iloitset kaikesta pienimmästäkin,
mitä käsilläsi kokoon saat. Kylläpä minua monta kertaa on surettanut,
kun en ole sinulle saattanut sellaista sivistystä hankkia, kuin muut
nykyajan nuoret tytöt saavat; mutta kun ei ollut varaa antaa molempien
mennä kouluun, olen pitänyt toki tärkeämpänä, että Erkki saa opintojansa
jatkaa. Hän meitä kuitenkin kykenee sitten elättämään, jos maailmassa
tarpeeseen tulemme."
"Olkaa huoleti, äiti, minä olen aivan tyytyväinen. En minä kaipaa
mitään. Erkki kotona ollessaan opettaa ja neuvoo minua sellaisissa
asioissa, joita koulussa opitaan, vaikka hän tietysti ei niin paljoa
ennätä. Äiti minua opettaa talouden toimiin, ja korutöitä opin, kun
katselen, miten muut nuoret niitä tekevät."
Next Page
|
|