|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
--"Ainakin minä tällä kertaa olen siihen wiaton", sanoi Martti pappi,
huoaten sywästi ja kääntyi panemaan lakkiansa ja sauwaansa nurkkaan.
Silloin tuli huoneesen kolmas henki, juosten Martti papille wastaan. Se
oli nuori, noin 20 wuoden ikäinen neiti, pyöreä, kukoistawa muoto, jota
ympäröi pörheät kiiltäwät hiussuortuwat, mitkä kiharoina aaltoiliwat
hänen täyteläisille, hienoille lumiwalkoisille olkapäillensä, antaen
hänen werewälle muodollensa erinomaisen ihanuuden. Mutta kaikkein
enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen
katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen
lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka
joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten
wanhempain wälillä.
--"Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.
--"Ja hywää huomenta äiti", sanoi hän, palawasti suudellen äitiänsä.
--"Ja missä sinä Anna olet wiipynyt koko aamu päiwän?" kysyi äiti,
wähän nuhdellen tytärtänsä.
--"Aamu oli niin ihana, ja se wietteli minut käwelemään; minä harhailin
pitkin metsää tuon Salojärwen ympäri", kertoi Anna.
Kaikki kolme istuisiwat kohta lounaspöytään, ja Martti pappi näytti
pian, miten hänelle maistui päiwällinen niin pitkän toimituksen perästä
kuin tämän päiwäinen oli,
--"Uskotteko, ystäwäni", lausui hän tyydytettyään ensimmäisen
ruokahalunsa, "minä en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta
tämän Salojärwen kirkossa. Te ette wielä woi aawistaa mitä hänen
herruutensa nyt julistaa."
--"Aina Flemingistä ja yhä Flemingistä, jota joka päiwä saa kuulla",
sanoi Riitta, leikaten eteensä paistia.
--"Sst! hiljaan, Riitta! Se on hywin waarallista, tänä aikana puhella
niin--sillä hänen herruutensa--"
--"Siinäpäs se nyt on, ihan kylmää, se ei maistu enää millenkään",
huudahti Riitta rouwa, peittäen paisti=palaisen takaisin lautaselle.
"Hänen herruutensa on pilannut kaikki, hän on waan kaikkialla
häiritsemässä."
--"Riitta, se on synti, se on suuri synti sanoa niin. Sinä et ehkä
wielä tiedä, että koko maa on täynnä meteliä, ja tämä muutoin
rauhallinen Salojärwikin,--se on meidän synteimme tähden--tännekin
uhkaa kapinan henki. Saatte sen kuulla, minä luen teille hänen
herruutensa kirjoituksen." Näin sanoen, Martti pappi weti poweltaan
suuren kirjeen, awasi sen ja luki puolin saarnaawalla äänellä:
"Mester Martti! Te tunnette, että Pohjanmaa on täynnä pahanilkisiä
konnia, jotka owat rikkoneet walansa ja pettäneet laillisen
kuninkaansa. Sitä pahempi, moniaat Herran palwelijatkin, owat ryhtyneet
näiden roistojen asiaan, ja wietelleet sanankuulijansa. Minun
uskolliset sotilaani Kyröstä tapasiwat yhden, joka nimittää itseään
Yrjö Eeronpojaksi, ja joka petollisuudessa meni siihen asti, että hän,
minun luwattani ja tietämättäni kirjoitti talonpojille walituskirjan,
jonka he owat wieneet eräälle kapinalliselle herttualle Ruotsiin. Mutta
tämä maansa pettäjä pääsi sotilaitteni käsistä pakenemaan ennen kuin
hän ehdittiin hirtättää. Nyt on teidän lankonne, joka palwelee minun
joukoissani, ilmoittanut minulle luulonsa, että tämä Yrjö, tunnettu
konna, roswo, maailman ja kansan wiettelijä, on woinut paeta Sawoon,
jossa hänellä kuuluu olewan wanhemmat ja sukulaisia. Siis, hywä Martti
herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elkää toiwoko nähdä taiwaan
autuutta, jos hänet laskette käsistänne muuanne kuin minun sotilaitteni
kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tietäkää nyt sitä
wilpittömästi noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja Suomenmaan
ylimmäinen käskynhaltija."
--"Mutta isä, mistä tunnette karkulaan? Hänen herruutensa ei wirka
mitään hänen iästänsä ja näöstänsä."
--"Todella; lapseni, ei sanaakaan hän niistä wirka. Mutta, Anna, hän
luottaa minun kiiwauteeni, minun uskollisuuteeni ja minun tarkkuuteeni
--sillä, näet sinä, Anna, hänen herruutensa tuntee minut, hän antoi
minulle kättä silloin kuin olin Turussa ja pääsin hänen puheilleen--ja
mitä turhaa--ken ei woisi tuntea roswoa, maansa pettäjää, kansan
wiettelijää? Minä tunnen hänet heti, Anna, minä sidotan hänet köysiin,
minä kuristan hänet ja lähetän hänen suuruutensa----Mutta mitäs kummaa
tämä on?"
Previous Page
| Next Page
|
|