Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki by Joel Lehtonen


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 1

J�ykk�� niskaa tosiaan!

Vastaantulija ehk� katsahtaa ihmeiss��n t�t� parrakasta tonttua ... t�t�
k��pi�t�, joka �sken loikki maata pitkin. Silloin saattaa tonttukin
luoda h�neen aran ja alakuloisen silm�yksen ... jopa viimein, jos h�nt�
kauan t�llistell��n, iske� katselijaan vihaisen luimauksen ... niin
pitk�n, ett� tonttu joutuu hetkiseksi k��ntym��n taaksep�in. Mutta
silloin ei k��nny ainoastaan h�nen p��ns�, vaan koko yl�ruumis! Hartiat
ja olkap��t ovat hyvin koholla; selj�ss� t�rr�tt�� suunnaton muhku ...
kuin mik�kin vaatemytty. Hiustupsujen v�list� se pullottaa korkealla ...
ter�v�n�, pelottavana ja s��litt�v�n�.

Kaulassa, nuorasta tehdyss� silmukassa, riippuu miehell� halkosaha. Se
esine se keikkui �sken h�nen hartioittensa p��ll�. Kupeelleen on h�n
k�ytt�nyt kirveen ... lujasti ter�n alta kiinni.

Kankeana h�n k��ntyy j�lleen ja l�htee jatkamaan taivallustaan.

H�n kulkee tuokion sill� tavoin. Sitten h�n pys�htyy. Py�r�ht�� hitaasti
ja vilkaisee taakseen. Toista ihmist� ei en�� n�y ... mutta ehk�p� h�n
on seisahtunut johonkin tienmutkaan ... ehk� tuon ison kuusen taakse ...
ja t�hystelee sielt� rampaa? K��pi� tirkistelee tuokion. Sitten pujottaa
h�n kouriinsa m�r�t ja likaiset rukkaset, jotka k�dess� h�n taannoinkin
loikki, ja heitt�ytyy j�lleen k�siens� varaan ... alkaa sill� tavoin
hypell�.

Vaikka tie onkin syrj�polku eik� siin� m��rin yhten� ja upottavana
savivellin� kuin pian tuleva maantie ... Helsingin ymp�rist�n valtatie,
jota sadat hevoset ja rattaat joka p�iv� sotkevat ... niin on t�ll�kin,
melkein avaamatonta mets�� muistuttavalla taipaleella tarpeeksi likaa.
Milloin hiekkaa, milloin multaa ja enimm�kseen savea, joka liukastuttaa
ja tarttuu ilke�sti rukkasiin. Vesi ja kura roiskahtaakin v�h�n v�li�
kulkijan rinnoille ja kasvoille.

Vaivalloista on moinen taivallus ... niin kuin nyky��n koko poloisen
ramman el�m�. Mutta h�nen jalkansa ovat niin huonot ja v�syneet, ett� on
helpotus auttaa joskus niiden toimintaa k�sill� ... sellaisilla
paikoilla, miss� ei ole vieraita ihmisi� n�kem�ss�. Oman asuinkyl�ns�
pilkkaan h�n on tottunut ... lasten ja er�iden aikaihmistenkin... Tai
ovat enimm�t siell� niin tottuneet h�neen, etteiv�t h�nt� en��
ihmettele.

Nyt on raajarikko menossa kyl��ns� ... pieneen huvilakyl��n nimelt�
Krokelby. H�n on ollut v�h�n syrjemm�ll� sielt�, etsim�ss� ty�t�
yksin�isist� taloista ja huviloista. Parissa paikassa enn�tti h�n k�yd�
sis�ll� ... mutta ei saanut siell� halonhakkuuta eik� r��t�l�imist� ...
puhumattakaan sitten huvilain rakentamisesta ja korjaamisesta. Sill�
h�n: yht� ja toista h�n osaa.

Rampa uupui matkallaan suunnattomasti ... ja koettaa nyt p��st� kotiinsa
... tyhjin toimin.




II


Krokelbyss� tunnetaan h�net tavallisesti nimell� Rampa ... joskus
my�skin nimell� Sammakko tai Konnikainen tai Kaps�kki. Ne ovat tietysti
pilkkanimi� eik� niit� paljoa k�ytet� h�nen kuultensa ... eiv�tk� siivot
ihmiset takanap�ink��n. H�nen oikea nimens� on Sakris Kukkelman...

Nyt h�n on joutunut Krokelbyn reunaan, sumusta h��m�tt�v�n lehmuksen
juurelle, jonka kohdalla syrj�polku yhtyy valtatiehen. Siin� h�n nousee
j�lleen k�velem��n... Riisuu rukkaset ja ripustaa ne toiseen
ranteeseensa ... ja ty�nt�� viluiset k�det taskuihinsa. Seisoo
paikallaan ... p�� alakuloisesti painuksissa... Ja katselee
huolestuneesti silmi��n py�r�ytellen ja ik�v�iden ensin tuonne vanhaan
herraskartanoon, joka kuultaa etemp��, yksitoikkoisten niittyjen
keskelt�, savisen ja leve�n joen rannalta: tulvavett� lainehtivan
Vantaan. Tuo samea Vantaa vierii nimitt�in ohi melkoisen l�helt� h�nen
kyl��ns�.

Kartanon pihalla ei n�y liikett�. Onhan talo v�h�n niin kuin hylj�tty:
sen maat jaettu huvilakylien tonteiksi ... ja ainoastaan vuokralaisia,
ty�v�ke�, asuu sen yl�kerroksessa ... alemmassa ei ket��n. Pari kolme
koivua, jotka ovat j�ljell� aikoja sitten istutetusta koivukujasta,
koska ne ovat viel� riviss�, seisoo syv�ll� vedess�, sill� joki on nyt
levinnyt sievoisen matkaa lakeudelle, ulottuen aina kartanokummun
juurelle asti. Koivut ovat myrskyjen runtelemat ja talon
vuokralaistenkin katkomat ... he kun n�et tarvitsevat paljon polttopuuta
hatarissa asumuksissaan: sattuuhan joskus tulemaan kylm�kin talvi.
Sadetta on nyt ollut monta, monta viikkoa ... sumujen lomassa.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 25th Apr 2024, 12:54